Halla-rotta valmistui koripallokoulusta

Halla-rotan edistyminen koripallokoulussa oli esillä blogissa vähän aikaa sitten, (aikaisempi teksti löytyy täältä) kun Rottalassa palattiin normaaliin arkeen muuton jälkeen. Tuolloin Halla osasi kuljettaa pallon kentän toisesta päädystä omaan koriin, joka oli vähän matalammalla ammattilaispelissä. Treenilistalle otettiin pallosta irrottaminen ja yhteistreenit toisen rotan kanssa.

Miten Hallan treenit ovat sen jälkeen edenneet? Pallosta irrottaminen, niin että se tippuu korirenkaaseen, lähti sujumaan muutamalla treenikerralla. Korin korkeutta pystyttiin myös nopeasti nostamaan ammattilaistasolle, vaikka se ei sinänsä ollut ykkösprioriteetti koulutuksessa. Treeneissä ilmeni kuitenkin nopeasti toinen haaste, johon meidän piti keksiä ratkaisu.

Kuljettaessaan palloa kentän toisesta päädystä Halla vei välillä pallon ikkunan puoleiseen nurkkaan sen sijaan, että olisi tullut sen kanssa suoraan korin luo.  Se on ongelmallinen tapa, sillä pallon kuljettaminen muualle hidastaa koritusta sekä antaa toiselle rotalle paremman mahdollisuuden viedä pallon. Jos toinen rotta jatkuvasti onnistuu viemään pallon toiselta kesken ottelun, jälkimmäinen rotta ei saa tehtyä yhtä paljon koreja ja palkkioiden määrä jää vähäiseksi. Siksi rotan into olla kentällä voi laskea ja se voi kokea kannattavampana juosta pallon kanssa pois kentältä.

Yllä olevasta videosta voi nähdä esimerkin mainitusta käytöksestä sekä valitsemamme ratkaisun. Aina kun Halla vei pallon nurkkaan, otimme pallon muutamaksi sekunniksi pois. Tämän jälkeen laitoimme pallon takaisin kentälle ja koulutustuokio jatkui normaalisti. Tulokset näkyivät nopeasti ja muutaman koulutustuokion jälkeen pallon vieminen nurkkaan oli vähentynyt huomattavasti.

Jotta rotta voi osallistua yleisöesityksiin, sen tulee osata viedä pallo omaan koriin myös silloin kun kentällä on muita rottia. Tämä on yleensä viimeinen askel koripallokoulussa. Halla on tähän asti harjoitellut kuljetusta lähinnä Vilijonkan ja Mörön kanssa, joista toinen vie pallon toiseen päätyyn ja toinen korittelee samaan koriin kuin Halla itse. Alla olevasta videosta voi nähdä lyhyen videon treeneistä Vilijonkan kanssa. Hallan kori on videon fokuksena, mutta peilikuvan avulla voi myös nähdä mitä Vilijonkan päädyssä tapahtuu.

Yllä olevasta videosta voi nähdä, että kouluttaja rakentaa palkkioiden antamisella koulutustilanteen suotuisaksi Hallalle, jotta se saa paljon onnistumisia. Vilijonkka on tällä hetkellä hieman nopeampi ja tietysti myös kokeneempi korittelija kuin Halla. Antamalla Vilijonkalle suuremman palkkion, annetaan samalla Hallalle enemmän aikaa omaan suoritukseen. Pikkuhiljaa kasvatetaan myös yhteistreenien ajallista kestoa. Tällä hetkellä Halla ja Vilijonkka ovat koritelleet noin kolme minuuttia yhtäjaksoisesti.

Eilen Halla teki debyyttinsä yleisön edessä. Se pelasi lyhyen harjoituspelin Vilijonkan kanssa yleisöesityksen alkuun. Hallaan ei näyttänyt vaikuttavan yleisön läsnäolo millään tavalla, vaan se toimi täysin samalla tavalla kuin edellisissä harjoituksissa. Halla on pikkuhiljaa siirtymässä edustusjoukkueeseen.

Tervetuloa joukkoon pikkuvipeltäjä!

Martina,
Rottakouluttaja

Mainokset

Tiesitkö, että rotat ”nauravat” visertäen?

Virolaissyntyinen professori Jaak Panksepp on tehnyt pitkän uran tunteiden tutkimuksen parissa. Tutkiessaan iloa, hän päätyi tutkimaan eläinten leikkiä. Panksepp huomasi 1990-luvulla, että rotat päästävät kimeää viserrystä noin 50 000 hertsin korkeudella painiessaan keskenään. Ihmiskorva pystyy kuulemaan korkeimmillaan vain 20 000 hertsiä, joten rottien sirkutuksen kuunteluun tarvitaan ultraäänimikrofoni. Korkeaa sirkutusta on monta eri alalajia, mutta yhteistä niillä on se, että ne esiintyvät rottien kokemissa positiivisissa sosiaalisissa tilanteissa kuten leikissä, parittelussa ja ruoan odottelussa.

Rottien sirkutusta pidetään nykytiedon valossa niiden hyvinvoinnin ja positiivisten lyhytkestoisten tunteiden mittarina. Vastaavasti on osoitettu, että rottien ääntely 22 000 hertsin korkeudella heijastaa negaativiisia lyhytkestoisia tunteita. Rotat päästävät näitä ääniä esimerkiksi tuntiessaan kipua tai urosten kamppaillessa keskenään.

Panksepp ja hänen kollegansa huomasivat, että he saivat rotat sirkuttamaan myös leikkimällä niiden kanssa kutitusleikkejä ihmiskädellä. Leikin aikana ihminen kutittaa (tämä viittaa lähinnä ihmiskäden tekemään liikkeeseen) rotan selkäpuolta, erityisesti niskan aluetta sekä vatsaa rotan maatessa selällään. Kutitusleikin tarkoituksena oli simuloida nuorten rottien keskinäistä leikkiä. Alla olevasta videosta voi nähdä esimerkin kutitteluleikistä ja kuunnella rotan ”naurua”.

Rottien kutittelu ja sen eri vaikutukset on ollut suosittu aihe tutkijoiden keskuudessa Pankseppin löydön jälkeen. Huhtikuun alussa julkaistiin metatutkimus, johon on sisällytetty 32 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia vuosilta 2000-2016 (elokuu). Kaikissa näissä tutkimuksissa on kerätty empiiristä aineistoa rottien kutittelusta. Tuoreen metatutkimuksen tarkoituksena oli luoda kokonaiskuva yksittäisten tutkimusten käyttämistä menetelmistä, kutittelun tuloksista sekä  niihin vaikuttavista tekijöistä.

Tutkimuksissa on osoitettu, että rotat puhkesivat visertämään jo hetkeä ennen leikin alkua vaikka vuolain viserrys tapahtui painin aikana. Ne näyttivät myös muistavan missä ovat leikkineet aikaisemmin. Moni rotta visersi, kun se laitettiin tyhjään häkkiin, jossa se oli aikaisemmin leikkinyt lajitoverin kanssa. Toinen vastaava tyhjä häkki ilman leikkikokemusta jätti rotan hiljaiseksi.

Rotanpoikaset myös hakeutuvat mielellään sellaisiin paikkoihin, joissa ovat aikaisemmin painineet toisen rotan kanssa. Tämä voi antaa osviittaa siitä, että rotat kokevat mielihyvää painiessaan toisen ikätoverin kanssa. Niiden aivokemia tukee myös tätä näkemystä. Rotilla erittyy nimittäin tavallista enemmän dopamiinia juuri ennen leikin alkua ja leikin aikana elimistön omia opioideja. Sekä dopamiini että opiodit liittyvät mielihyvän tunteeseen.

hännätkainaloissa

Rottalassa sekä kouluttaja että rotat nauttivat rennosta yhdessäolosta. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Sirkuttelun lisääntymisen lisäksi, rottien kutittelu näyttäisi vähentävän ahdistusta ja joissain tapauksissa myös stressihormoneja. Yhteinen leikkituokio vaikuttaisi myös parantavan rottien suhde hoitajaan, mikä ei ehkä ole kovin yllättävää. Yleisesti rottien käsittely parantui ja kutitteluleikkien jälkeen rotat lähestyivät helpommin ihmisen kättä. Tämä korostui varsinkin yksinasuvilla yksilöillä, mikä olikin tavallisin asumismuoto tutkimuksiin osallistuneilla rotilla. Jos rotta asui toisten rottien kanssa, se haki kontakia ihmiseen huomattavasti vähemmän.

Kutittelun vaikutukset ovat myös riippuvaisia mm. rotan iästä. Kaikista positiivisimmat tulokset saatiin nuorilla yksilöillä, kun taas aikuiset yksilöt, joilla ei ollut aikaisempaa kokemusta kutitusleikeistä, reagoivat siihen kaikista vähiten. Mieltymys kutitusleikkiin on myös luonteenpiirre. Jotkut rotat vain tykkäävät siitä enemmän kuin toiset. Useimmiten nämä yksilöt myös hakeutuvat enemmän leikkituokioihin ikätovereidensa kanssa. Tutkijoiden on ollut mahdollista jalostusvalinnoilla luoda kutittelusta erityisesti pitävä kanta.

ruokailu

Yhteinen ruokahetki. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Miksi tätä tutkitaan? Yksi syy on luonnollisesti rottien hyvinvoinnin parantaminen laboratorio-olosuhteissa. Hyvinvoivasta ja rennosta eläimestä seuraa myös luotettavampia koetuloksia. Lisäksi tällaiset tutkimukset antavat meille pilkahduksen rottien tunteisiin ja kokemusmaailmaan, jotka olivat pitkään meidän ulottamattomissa, mutta nykyään ne ovat yksi tieteenhaara muiden joukossa. Suosittelen kaikille teemasta kiinnostuneille Helena Telkänrannan suomenkielistä teosta Millaista on olla eläin?, joka ilmestyi vuonna 2015. Ymmärtämällä paremmin eläinten tunnetiloja voimme myös saada uusia pilkahduksia ja näkökulmia ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen.

Martina,
Rottakouluttaja

Tämän tekstin lähteet asiasta kiinnostuneille:

Clacagnetti, D.J. ja Schechter M.D. (1992) Place conditioning reveals the rewarding aspect of social interaction in juvenile rats, Physiology and Behavior, 51:667-672, linkki julkaisuun (maksullinen)

Cloutier, S., Panksepp, J. ja Newberry, R.C. (2012) Playful handling by caretakers reduces fear of humans in the laboratory rat, Applied Animal Behaviour Science, 140(3–4):161–71, ladattavissa pdf:nä täältä

Knutson, B., Burgdorf, J. ja Panksepp, J. (1998) Anticipation of Play Elicits High-Frequency Ultrasonic Vocalizations in Young Rats, Journal of Comparative Psychology, 112:65-73, löytyy pdf:nä googlen kautta ja tässä linkki julkaisuun (maksullinen)

Knutson B, Burgdorf J, Panksepp J. (2002) Ultrasonic Vocalizations as indices of affective states in rats, Psychological Bulletin, 128(6):961–77, ladattavissa pdf:nä täältä

LaFollette, M. et al. (2017) Rat Tickling: A systematic review of applications, outcomes, and moderators, PLos ONE, 12(4), linkki julkaisuun

Hyvää pääsiäistä!

rottajarairuoho

Säde kohtaa rairuohon. Kuva: Anniina Nissinen/ Heureka.

oksatjarotta

Talvi ihmettelee pajunoksaa. Kuva: Anniina Nissinen/ Heureka

Heurekan rotat pääsivät pienen hetken ajan  ihastelemaan pääsiäiskoristeita Rottalassa. Kuvausten ajan kouluttaja oli koko ajan vieressä valmiina nappaamaan koristeet pois, mikäli Talvi tai Säde olisi innostunut nakertelemaan niitä. Rotan ruokavalioon eivät  höyhenet ja piippurassit kuulu vaikka paju itsessään onkin myrkytön. Erityisesti rairuohon Säde kohtasi suurella innolla ja alkoi kaivamaan tuoretta multaa. Näiden kuvien myötä leppoisaa pääsiäistä kaikille!

Mirjami

Älä tee rotastasi sohvaperunaa

Ihmisen näkökulmasta valmiiksi eteen kannettu ruoka ja helppo elämä voi toisinaan tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta lemmikkirotan kannalta liian vähän tekemistä sisältävä päiväohjelma on kauhistus. Niinpä me Heurekassakin yritämme keksiä uusia tapoja ja hyödyntää jo hyväksi havaittuja vanhoja keinoja tarjotaksemme rotillemme tekemistä. Seuraavaksi esittelen yhden helpoimmista keinoista tarjota lisää tekemistä omalle lemmikkirotalle.

Aiemmassa  blogitekstissä kollegani viittasi tutkimukseen, jonka perusteella lemmikkirotan hyvinvoinnille on tärkeää rotan mahdollisuus kurotteluun, kaivamiseen ja kiipeilyyn. Tämän lisäksi rotta tarvitsee myös muuta tekemistä. Vaikka meidän koripallorottamme ovat kesyrottia, niillä on yhä luonnossa elävän isorotan tarpeet. Lemmikkinä niiden elinympäristö eroaa luonnonvaraisten rottien ympäristöstä, mistä seuraa etteivät ne esimerkiksi etsi ruokaansa itse.

Vaivattomin ja toimivin keino on tehdä kuten luonnossa ja piilottaa rottien ruoka eri paikkoihin. Heurekassa ripotellaan päivittäin jyvät vesialtaaseen, pesämateriaalien tai purujen sekaan tai erilaisiin onkaloihin. Tällä hetkellä Rottalinnassa asuvat rotat innostuvat valtavasti piilotetuista jyvistä. Yleensä kaivaminen jatkuu, kunnes viimeisetkin jyvät on saatu käpäliin.

lorkkijat

Halla ja Vilijonkka etsimässä jyviä vesialtaasta. Kuva: Anniina Nissinen/ Heureka.

Iltapäivän vihannekset ja hedelmät sijoitetaan eri puolille häkkiä sekä kiinnitetään häkin kaltereihin. Tosin piilottelussa pitää ottaa huomioon eläkeläirottien kunto, sillä kukaan rotista ei saa jäädä ilman ruokaa. Ideana kuitenkin on se, että saadakseen osan ruoastaan rottien on kiipeiltävä hakemaan se.

Heurekassa on käytössä myös erilaisia aktiviteettileluja, joihin voi kätkeä ruokaa. Osa leluista on eläinkaupasta ostettuja, mutta yksinkertaisimmillaan sellaisen voi tehdä vessapaperirullasta (ei siitä vedessä hajoavasta) laittamalla ruoan sen sisään ja taittamalla rullan päät kiinni. Oheisessa videossa Heurekan rotat etsivät jyviä virikelelusta.

Mirjami,
Rottakouluttaja