Miltä maailma näyttää lemmikkirotan silmin?

Tämä blogipostaus on ensimmäinen tulevassa sarjassa rotan aisteista. Tässä ensimmäisessä tekstissä sukellamme rotan maailmaan näkökyvyn kautta ja pohdimme, millä tavalla se eroaa ihmisen näköaistista. Ymmärrys rotan aisteista auttaa meitä kuvittelemaan, miten rotta kokee ympäröivän maailman. Heurekassa tällä on merkitystä eläinten koulutuksen ja käsittelyn kannalta. Koska rotan kokemus on kuitenkin aina subjektiivinen, emme ikinä voi olla täysin varmoja siitä minkälaista on olla rotta.

Rotan näkökyky on kehittynyt niin, että se palvelee hämärässä ja pimeässä liikkuvaa jyrsijää. Saaliseläimelle tyypilliseen tapaan rotan silmät sijaitsevat pään sivuilla, jotta sillä olisi mahdollisimman laaja näkökenttä ja se pystyisi havaitsemaan lähestyvän petoeläimen riittävän ajoissa. Rotan silmät myös liikkuvat siten, että näkymä ylöspäin säilyisi koko ajan molemmilla silmillä.  Rotalle ylhäältäpäin tulevia uhkia ovat mm. haukka ja pöllö.

rotta_uraputkessa

Kuva: Ville Eerikäinen/Heureka

Silmien asennosta pään sivuilla seuraa myös se, että rotalla on meitä heikompi syvyysnäkö. Syvyysnäkö perustuu pääosin kummankin silmän samasta kohteesta välittämiin erilaisiin kuviin. Käsittelemällä nämä hieman toisistaan poikkeavat kuvat aivot pystyvät arvioimaan esineiden syvyydellistä sijoittumista. Kokeile sulkea vuorotellen vasen ja oikea silmäsi ja huomaat näkeväsi melkein saman kuvan. Rotalla näin ei ole, vaan sen silmien havaitsemat kuvat poikkeavat enemmän toisistaan.

Välillä voi nähdä rotan liikuttavan päätään joko sivulta toiselle tai nyökäten. Tämä auttaa rottaa hahmottamaan syvyyttä ja etäisyyksiä. Kun katsoja on liikkeessä, lähempänä olevat esineet näyttävät liikkuvan nopeammin ja kauempana olevat hitaammin. Voit kokeilla tätä seuraavan kerran matkustaessasi autolla. Tien vieressä olevat liikennekyltit vilahtavat nopeasti ohi. Kauempana olevat puut ja talot näyttävät kuitenkin liikkuvan paljon hitaammin suhteessa sinun vauhtiisi.

Eerikäisen hyvät rottakuvat 2011 089

Kuva: Ville Eerikäinen/Heureka

Sekä ihmisen että rotan silmän verkkokalvolla on kahdenlaisia aistinsoluja: tappi-ja sauvasoluja. Tappisoluja tarvitaan värien näkemiseen, kun taas sauvasolut mahdollistavat hämärässä näkemisen. Rotan verkkokalvon aistisoluista peräti 99 prosenttia ovat sauvasoluja. Ihmisellä vastaava luku on reilu viisi prosenttia, sillä ihmisen silmän verkkokalvolla on noin 120 miljoonaa tappisolua ja noin 7 miljoonaa sauvasolua. Rotta pystyy meitä ihmisiä paljon paremmin erottamaan eri harmaan sävyjä, ja on herkempi pienillekin muutoksille valon intensiteetissä. Kirkas valaistus voi aiheuttaa rotalle kaihia ja verkkokalvon rappeumaa.

Toisin kuin pitkään luultiin, rotta ei ole värisokea. Se havaitsee kuitenkin värejä eri tavalla kuin ihminen. Ihmisellä on kolmea erilaista tappisolua, jotka reagoivat optimaalisesti violetille, vihreälle ja vihertävänkeltaiselle valolle (420, 530 ja 560 nm). Voidaan myös sanoa, että ihmisen silmän tapit ovat herkkiä siniselle, vihreälle ja punaiselle. Se tarkoittaa sitä, että sininen valo aktivoi parhaiten ensimmäistä tappisolua, vihreä parhaiten toista ja punainen kolmatta.

Rotalla on kahta eri tappisolua. Suurin osa rotan tappisoluista (noin 88%) ovat herkkiä nimenomaan sini-vihreälle valolle (510 nm). Toiset tappisolut, joita löytyy paljon vähemmän, havaitsevat ultraviolettisäteilyn parhaiten (360 nm).

Ultraviolettisäteily on sähkömagneettista säteilyä ja sen aallonpituus on lyhyempi kuin näkyvän valon. Ihminen ei kykene näkemään uv-säteilyä. Yllä olevassa vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy tunturiarnikki näkyvän valon aallonpituudella kuvattuna, eli kuten ihminen sen näkisi. Oikeanpuoleisessa kuvassa sama kukka näkyy ultraviolettisäteilyn aallonpituudella kuvattuna. Kannattaa kiinnittää huomiota ultraviolettisäteilyn esille tuomiin kuvioihin enemmin kuin itse väreihin.

Mitä hyötyä ultravioletin havaitsemisesta voi olla rotalle? Rotta viestii muun muassa virtsan avulla ja ultraviolettisäteilyn havaitseminen mahdollistaa virtsan näkemisen. Haistamisen lisäksi myös virtsan jälkien näkeminen voi olla osa rottien kommunikointia toistensa kanssa. On myös huomattu, että uv-säteilyn osuus näkyvään valoon on suurempi aamun ja yön hämärinä tunteina, jolloin rotta hämäräeläimenä voi mahdollisesti hyötyä kyvystään nähdä ultraviolettia. Eläimen kehon eri osat voivat heijastaa ultraviolettisäteilyä eri tavalla, jolloin voidaan ajatella, että eri osien näyttäminen muille rotille voi toimia viestintäkeinona, mutta tästä ei ole selkeää tutkimustietoa rottiin liittyen.

Lopulta emme voi tietää miten merkityksellistä värien havaitseminen ja erottaminen toisistaan on rotalle. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet sen, että on helpompaa kouluttaa rotta erottamaan eri valovoimakkuuksia kuin värejä toisistaan. Toisaalta hiirten kohdalla on saatu selville, että kun ne saavat valita eriväristen häkkien välillä, ne suosivat valkoisia häkkejä punaisten, mustien tai vihreiden sijaan. Kotihäkin väri näyttäisi vaikuttavan myös niiden käyttäytymiseen.

Eerikäisen hyvät rottakuvat 2011 004

Kuva: Ville Eerikäinen/Heureka

Rotan näköhavainnot ovat sumeita ja epätarkkoja. Sillä on selkeästi ihmistä heikompi näöntarkkuus. Alla olevasta kuvasta voi vertailla miten tarkasti rotta hahmottaa kuvassa olevan koiran verrattuna ihmiseen. Vasemmanpuoleinen kuva ylhäällä on alkuperäinen kuva ja muut kuvat on käsitelty havainnoillistamaan sitä, miltä sama kuva näyttäisi kolmen eri rottakannan silmissä nykytiedon valossa.

visual_acuity_rotissa

Kuva on otettu artikkelista Prusky et al. (2002).

Näköaisti on monen mielestä ihmisen tärkein aisti ja saamme sen kautta valtavan määrän informaatiota. Rotta kuitenkin nojaa meitä ihmisiä huomattavasti vähemmän näköaistiinsa. Haju-, kuulo- ja tuntoaisti ovat sen elinympäristössä ja elämässä paljon keskeisemmässä osassa ja niihin paneudutaan tekstisarjan seuraavissa osissa.

Martina ja Mirjami,
Rottakouluttajat

Lähteet:

Kuvat tunturiarnikista on Bjørn Rørslettin ottamat ja löytyvät täältä.

Burn, C. (2008) What is it like to be a rat? Rat sensory perception and its implications for experimental design and rat welfare, Applied Animal Behaviour Science, 112:1-31

Jacobs, G.H., Fenwick, J.A. ja Williams, G.A. (2001) Cone-based vision of rats for ultraviolet and visible lights, Journal of Experimental Biology, 204:2439-2446

Prusky, G.T., Harker, K.T., Douglas, R.M. ja Whishaw, I.Q. (2002) Variation in visual acuity within pigmented, and between pigmented and albino rat strains, Behavioural Brain Research, 136:339-348

Sherwin, C.M., ja Glen, E.F. (2003) Cage color preferences and effects of home cage colour on anxiety in laboratory rats, Animal Behaviour, 66:1085-1092

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s