Mieti, suunnittele ja tee – eläinkoulutus pähkinänkuoressa

Think! Plan! Do! – ohje on kuuluisan yhdysvaltalaisen eläinkouluttajan Bob Baileyn usein antama neuvo kouluttajille. Siihen kiteytyy osuvasti eläinten kouluttamisen eri osa-alueet, koska kaikki kouluttamisen pienemmät palaset voidaan sijoittaa jonkun näiden kolmen ohjenuoran alle.

Ensimmäiset kesyrotat ovat esitelleet korittelutaitojaan Heurekassa reilut 20 vuotta sitten. Näiden 20 vuoden aikana koulutustapamme on kokenut useamman murroksen. Koulutuksemme on aina perustunut palkitsemiseen eli positiiviseen vahvistamiseen, mutta se miten olemme konkreettisesti lähteneet liikkeelle poikasen kanssa, on vaihdellut vuosikymmenestä toiseen.

Meidän kouluttajien haaste on jatkuvasti avoimin mielin ideoida tapoja, joilla voimme pilkkoa koritusta pienempiin palasiin nuorille rotille. Päätämme yhdessä, mikä niistä on kaikista järkevin tapa tavoitteen näkökulmasta. Yksi kouluttajan tärkeimmistä ominaisuuksista on hyvien mekaanisten taitojen (mm. palkkion ajoitus) ohessa omien toimintatapojen reflektointi ja kyky muuttaa niitä tilanteen niin vaatiessa. Koulutusten analysointi ja keskustelu yhdessä muiden kouluttajien kanssa nousee tässä avainasemaan.

harjoittelija

Eläinten kouluttamisessa usein kuultu sanonta: saat mitä vahvistat, et välttämättä sitä mitä haluat. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Suurin osa rottakouluttajan päivästä kuluu kahden viimeksi mainitun ohjeen parissa eli varsinaisten koulutustuokioiden suunnittelussa ja itse kouluttamisessa. Jotta voi suunnitella seuraavat treenit, pitää tietää mitä edellisenä päivänä on tapahtunut.

Kuvaamme kaikki koulutustuokiot iPadilla, mikä auttaa aivan valtavasti niiden analysoinnissa ja kirjallisten muistiinpanojen tekemisessä. Muistiinpanoihin merkitsemme mm. tarkan kriteerin eli sen, mitä käytöstä olemme vahvistaneet palkkioilla. Lisäksi merkitsemme toistojen määrän ja onnistumisprosentin sekä tarkemman kuvauksen siitä miten koulutustuokio sujui.

Yksi koulutustuokio nuoren rotan kanssa kestää noin 60-90 sekuntia. Tällä hetkellä meillä on seitsemän koulutettavaa rottaa, joista jokainen voi saman päivän aikana tehdä 4-8 tuokiota. Tämä tarkoittaa sitä, että yhden päivän aikana saattaa syntyä yli tunti kuvausmateriaalia katsottavaksi ja analysoitavaksi.

työskentely

Mirjami analysoimassa äsken päättyneet koulutustuokiot. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Alla on muutama syy miksi suunnittelemme koulutustuokiot etukäteen ja kirjaamme ne ylös.

  • Koulutus etenee nopeammin.
  • Saamme tehtävän pilkottua sellaisiin pieniin paloihin, että onnistumisen todennäköisyys on suurempi.
  • Tiedämme tarkasti mitä käytöstä haluamme vahvistaa kyseisen treenituokion aikana. Jos koulutuksen aikana joutuu punnitsemaan antaako palkkion vai ei, on poikkeuksetta myöhässä naksautuksen kanssa ja koulutus saattaa olla epäjohdonmukainen. On mukavampaa sekä kouluttajalle että rotalle, että molemmat ovat kartalla siitä mitä tapahtuu.
  • Näemme selvästi, onko kriteerimme kohdillaan ja vahvistetiheys tarpeeksi korkea.
  • Koska teemme saman tehtävän usealle rotalle, voimme muistiinpanojen avulla vertailla eri rottien koulutusta ja punnita eri tapojen toimivuutta. Se mikä toimii yhden rotan kanssa, ei välttämättä toimi samalla tavalla toisen kanssa.

 

Martina,
Rottakouluttaja

Tiesitkö, että Heurekan rotat syövät ravintolaruokaa?

Rottalan nelijalkaiset asukkaat on yksi Heurekan ikisuosikeista. Monelle kävijälle koripallo-ottelu kruunaa Heureka-käynnin ja esityksen jälkeen kouluttajalle tulvii kysymyksiä. Miten ne ovat oikein oppineet korittelemaan? Riitelevätkö ne ikinä? Mitä ne syövät? Mistä poikaset tulevat? Kuka on vanhin?

Olemme ottaneet haasteen vastaan ja miettineet miten voisimme entisestään monipuolistaa kohteen esityksiä ja tarjota uusia elämyksiä kävijöille. Ajatuksissamme on syntynyt idea ruokintanäytöksestä. Tulemme kokeilemaan ja testaamaan uuden esityksen sisältö jo touko-kesäkuussa ja tarvitsemme siihen apuasi.

Mitkä aiheet sinua kiinnostaisi? Tai onko sinulla jokin tietty kysymys mihin haluaisit saada vastauksen? Kerro meille mitä olet aina halunnut tietää rotista kommentoimalla tähän blogikirjoitukseen. Iso kiitos etukäteen avustasi!

taskuun

Mörkö tarkistaa olisiko kouluttajan taskussa herkkuja. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Martina,
Rottakouluttaja

Mistä tunnistaa iloisen rotan?

Yksi vastaus saattaa piiliä rotan korvissa tai oikeastaan niiden värisävyssä, kertoo viime vuoden loppupuolella julkaistu tutkimus. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, osoittavatko rotat positiivisia tunnetiloja kasvojen ilmeillä. Aikaisemmat tutkimukset ovat lähinnä keskittyneet negatiivisten tunnetilojen tunnistamiseen. Niiden pohjalta on luotu asteikko, joka auttaa tunnistamaan ja arvioimaan rotan tuntemaa kipua sen kasvojen ilmeiden perusteella.

Tutkimukseen osallistui 15 rottaa. Niistä otettiin valokuvia, kun ne kokivat positiivisia, neutraaleja tai lievästi epämiellyttäviä tunteita. Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että rotat päästävät kimeää viserrystä noin 50 000 hertsin korkeudella rottien kokemissa positiivisissa sosiaalisissa tilanteissa, kuten leikissä ja parittelussa. Ne sirkuttavat myös ihmisen leikkiessä niiden kanssa kutitusleikkiä, jonka tarkoitus on simuloida rotanpoikasten keskinäistä leikkiä. Voit lukea lisää rottien ”naurusta” ja kutitusleikistä täältä.

Tutkimuksessa otettiin valokuvia rottien kasvoista heti kutitusleikin jälkeen. Mittaamalla sirkutuksen määrää ja korkeutta voitiin aikaisemman tiedon pohjalta suurella todennäköisyydellä olettaa, että rotat kokivat sillä hetkellä positiivisia tunteita. Neutraalin tunnetilan kuvat otettiin, kun rotat saivat ensimmäistä kertaa tutustua uuteen tilaan, jossa soitettiin valkoista kohinaa lyhyen ajan säännöllisin välein. Tila ja olosuhteet olivat muilta osin täysin samanlaiset kuin kutittelutuokion aikana.

ear_colour_scoring_guide

Yksi tutkimuksen laadullisista mittareista oli korvien värisävy, jolle annettiin yksi arvo kolmesta mahdollisesta. Kuva: Finlayson et al. 2016

Kuvien pohjalta analysoitiin sekä laadullisia että numeerisia mittareita. Kvalitatiivisia mittareita oli muun muassa viiksikarvojen asento ja korvien asento sekä niiden värisävy. Sekä korvien että kulmakarvojen kulma lukeutui puolestaan kvantitatiivisiin mittareihin.

Kutitteluleikin jälkeisissä kuvissa rottien korvat olivat selkeästi sekä punertavammat että eri asennossa verrattuna neutraaliin tilanteeseen. Muissa valituissa mittareissa ei havaittu eroa. Alla olevasta kuvasta voi nähdä miten korvien sävy erosi kahden tilanteen välillä. Tavallisesti rotan korvat ovat vaaleat eikä korvan verisuonia näy. Korvien punertuminen johtuu verisuonien laajentumisesta, mutta miksi verisuonet laajentuvat kutitteluleikin seurauksena?

Finlayson_et_al_facial_indicators_of_positive_emotions_in_rats

Rotilla, jotka kuvattiin heti kutittelutuokion jälkeen (vasemmalla), olivat punertavammat korvat. Kuva: Finlayson et al. 2016

Mahdollisia selityksiä korvien punertumiselle löytyy useampia. Voi olla kyse siitä, että rotan syke nousi leikkituokion aiheuttaman fyysisen rasituksen vuoksi, mikä saa verisuonet laajentumaan. Korvien hierominen aiheuttaa myös punertumisen, mutta korviin ei koskettu kutitteluleikin aikana, joten tämä ei voi olla ainoa selitys. Voi myös olla, että korvien punertuminen yhdessä sirkutuksen kanssa voi heijastaa rotan kehossa tapahtuvia fysiologisia muutoksia positiivisen tunnetilan seurauksena. Eli iloisella rotalla on punertavammat korvat.

Jään mielenkiinnolla seuraamaan mahdollisten jatkotutkimusten tuloksia. Sillä aikaa voitte olla varmoja siitä, että tästä lähtien tulen vielä tarkemmin kiinnittämään huomiota Rottalan asukkaiden korviin.

Martina,
Rottakouluttaja

Halla-rotta valmistui koripallokoulusta

Halla-rotan edistyminen koripallokoulussa oli esillä blogissa vähän aikaa sitten, (aikaisempi teksti löytyy täältä) kun Rottalassa palattiin normaaliin arkeen muuton jälkeen. Tuolloin Halla osasi kuljettaa pallon kentän toisesta päädystä omaan koriin, joka oli vähän matalammalla ammattilaispelissä. Treenilistalle otettiin pallosta irrottaminen ja yhteistreenit toisen rotan kanssa.

Miten Hallan treenit ovat sen jälkeen edenneet? Pallosta irrottaminen, niin että se tippuu korirenkaaseen, lähti sujumaan muutamalla treenikerralla. Korin korkeutta pystyttiin myös nopeasti nostamaan ammattilaistasolle, vaikka se ei sinänsä ollut ykkösprioriteetti koulutuksessa. Treeneissä ilmeni kuitenkin nopeasti toinen haaste, johon meidän piti keksiä ratkaisu.

Kuljettaessaan palloa kentän toisesta päädystä Halla vei välillä pallon ikkunan puoleiseen nurkkaan sen sijaan, että olisi tullut sen kanssa suoraan korin luo.  Se on ongelmallinen tapa, sillä pallon kuljettaminen muualle hidastaa koritusta sekä antaa toiselle rotalle paremman mahdollisuuden viedä pallon. Jos toinen rotta jatkuvasti onnistuu viemään pallon toiselta kesken ottelun, jälkimmäinen rotta ei saa tehtyä yhtä paljon koreja ja palkkioiden määrä jää vähäiseksi. Siksi rotan into olla kentällä voi laskea ja se voi kokea kannattavampana juosta pallon kanssa pois kentältä.

Yllä olevasta videosta voi nähdä esimerkin mainitusta käytöksestä sekä valitsemamme ratkaisun. Aina kun Halla vei pallon nurkkaan, otimme pallon muutamaksi sekunniksi pois. Tämän jälkeen laitoimme pallon takaisin kentälle ja koulutustuokio jatkui normaalisti. Tulokset näkyivät nopeasti ja muutaman koulutustuokion jälkeen pallon vieminen nurkkaan oli vähentynyt huomattavasti.

Jotta rotta voi osallistua yleisöesityksiin, sen tulee osata viedä pallo omaan koriin myös silloin kun kentällä on muita rottia. Tämä on yleensä viimeinen askel koripallokoulussa. Halla on tähän asti harjoitellut kuljetusta lähinnä Vilijonkan ja Mörön kanssa, joista toinen vie pallon toiseen päätyyn ja toinen korittelee samaan koriin kuin Halla itse. Alla olevasta videosta voi nähdä lyhyen videon treeneistä Vilijonkan kanssa. Hallan kori on videon fokuksena, mutta peilikuvan avulla voi myös nähdä mitä Vilijonkan päädyssä tapahtuu.

Yllä olevasta videosta voi nähdä, että kouluttaja rakentaa palkkioiden antamisella koulutustilanteen suotuisaksi Hallalle, jotta se saa paljon onnistumisia. Vilijonkka on tällä hetkellä hieman nopeampi ja tietysti myös kokeneempi korittelija kuin Halla. Antamalla Vilijonkalle suuremman palkkion, annetaan samalla Hallalle enemmän aikaa omaan suoritukseen. Pikkuhiljaa kasvatetaan myös yhteistreenien ajallista kestoa. Tällä hetkellä Halla ja Vilijonkka ovat koritelleet noin kolme minuuttia yhtäjaksoisesti.

Eilen Halla teki debyyttinsä yleisön edessä. Se pelasi lyhyen harjoituspelin Vilijonkan kanssa yleisöesityksen alkuun. Hallaan ei näyttänyt vaikuttavan yleisön läsnäolo millään tavalla, vaan se toimi täysin samalla tavalla kuin edellisissä harjoituksissa. Halla on pikkuhiljaa siirtymässä edustusjoukkueeseen.

Tervetuloa joukkoon pikkuvipeltäjä!

Martina,
Rottakouluttaja

Tiesitkö, että rotat ”nauravat” visertäen?

Virolaissyntyinen professori Jaak Panksepp on tehnyt pitkän uran tunteiden tutkimuksen parissa. Tutkiessaan iloa, hän päätyi tutkimaan eläinten leikkiä. Panksepp huomasi 1990-luvulla, että rotat päästävät kimeää viserrystä noin 50 000 hertsin korkeudella painiessaan keskenään. Ihmiskorva pystyy kuulemaan korkeimmillaan vain 20 000 hertsiä, joten rottien sirkutuksen kuunteluun tarvitaan ultraäänimikrofoni. Korkeaa sirkutusta on monta eri alalajia, mutta yhteistä niillä on se, että ne esiintyvät rottien kokemissa positiivisissa sosiaalisissa tilanteissa kuten leikissä, parittelussa ja ruoan odottelussa.

Rottien sirkutusta pidetään nykytiedon valossa niiden hyvinvoinnin ja positiivisten lyhytkestoisten tunteiden mittarina. Vastaavasti on osoitettu, että rottien ääntely 22 000 hertsin korkeudella heijastaa negaativiisia lyhytkestoisia tunteita. Rotat päästävät näitä ääniä esimerkiksi tuntiessaan kipua tai urosten kamppaillessa keskenään.

Panksepp ja hänen kollegansa huomasivat, että he saivat rotat sirkuttamaan myös leikkimällä niiden kanssa kutitusleikkejä ihmiskädellä. Leikin aikana ihminen kutittaa (tämä viittaa lähinnä ihmiskäden tekemään liikkeeseen) rotan selkäpuolta, erityisesti niskan aluetta sekä vatsaa rotan maatessa selällään. Kutitusleikin tarkoituksena oli simuloida nuorten rottien keskinäistä leikkiä. Alla olevasta videosta voi nähdä esimerkin kutitteluleikistä ja kuunnella rotan ”naurua”.

Rottien kutittelu ja sen eri vaikutukset on ollut suosittu aihe tutkijoiden keskuudessa Pankseppin löydön jälkeen. Huhtikuun alussa julkaistiin metatutkimus, johon on sisällytetty 32 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia vuosilta 2000-2016 (elokuu). Kaikissa näissä tutkimuksissa on kerätty empiiristä aineistoa rottien kutittelusta. Tuoreen metatutkimuksen tarkoituksena oli luoda kokonaiskuva yksittäisten tutkimusten käyttämistä menetelmistä, kutittelun tuloksista sekä  niihin vaikuttavista tekijöistä.

Tutkimuksissa on osoitettu, että rotat puhkesivat visertämään jo hetkeä ennen leikin alkua vaikka vuolain viserrys tapahtui painin aikana. Ne näyttivät myös muistavan missä ovat leikkineet aikaisemmin. Moni rotta visersi, kun se laitettiin tyhjään häkkiin, jossa se oli aikaisemmin leikkinyt lajitoverin kanssa. Toinen vastaava tyhjä häkki ilman leikkikokemusta jätti rotan hiljaiseksi.

Rotanpoikaset myös hakeutuvat mielellään sellaisiin paikkoihin, joissa ovat aikaisemmin painineet toisen rotan kanssa. Tämä voi antaa osviittaa siitä, että rotat kokevat mielihyvää painiessaan toisen ikätoverin kanssa. Niiden aivokemia tukee myös tätä näkemystä. Rotilla erittyy nimittäin tavallista enemmän dopamiinia juuri ennen leikin alkua ja leikin aikana elimistön omia opioideja. Sekä dopamiini että opiodit liittyvät mielihyvän tunteeseen.

hännätkainaloissa

Rottalassa sekä kouluttaja että rotat nauttivat rennosta yhdessäolosta. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Sirkuttelun lisääntymisen lisäksi, rottien kutittelu näyttäisi vähentävän ahdistusta ja joissain tapauksissa myös stressihormoneja. Yhteinen leikkituokio vaikuttaisi myös parantavan rottien suhde hoitajaan, mikä ei ehkä ole kovin yllättävää. Yleisesti rottien käsittely parantui ja kutitteluleikkien jälkeen rotat lähestyivät helpommin ihmisen kättä. Tämä korostui varsinkin yksinasuvilla yksilöillä, mikä olikin tavallisin asumismuoto tutkimuksiin osallistuneilla rotilla. Jos rotta asui toisten rottien kanssa, se haki kontakia ihmiseen huomattavasti vähemmän.

Kutittelun vaikutukset ovat myös riippuvaisia mm. rotan iästä. Kaikista positiivisimmat tulokset saatiin nuorilla yksilöillä, kun taas aikuiset yksilöt, joilla ei ollut aikaisempaa kokemusta kutitusleikeistä, reagoivat siihen kaikista vähiten. Mieltymys kutitusleikkiin on myös luonteenpiirre. Jotkut rotat vain tykkäävät siitä enemmän kuin toiset. Useimmiten nämä yksilöt myös hakeutuvat enemmän leikkituokioihin ikätovereidensa kanssa. Tutkijoiden on ollut mahdollista jalostusvalinnoilla luoda kutittelusta erityisesti pitävä kanta.

ruokailu

Yhteinen ruokahetki. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Miksi tätä tutkitaan? Yksi syy on luonnollisesti rottien hyvinvoinnin parantaminen laboratorio-olosuhteissa. Hyvinvoivasta ja rennosta eläimestä seuraa myös luotettavampia koetuloksia. Lisäksi tällaiset tutkimukset antavat meille pilkahduksen rottien tunteisiin ja kokemusmaailmaan, jotka olivat pitkään meidän ulottamattomissa, mutta nykyään ne ovat yksi tieteenhaara muiden joukossa. Suosittelen kaikille teemasta kiinnostuneille Helena Telkänrannan suomenkielistä teosta Millaista on olla eläin?, joka ilmestyi vuonna 2015. Ymmärtämällä paremmin eläinten tunnetiloja voimme myös saada uusia pilkahduksia ja näkökulmia ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen.

Martina,
Rottakouluttaja

Tämän tekstin lähteet asiasta kiinnostuneille:

Clacagnetti, D.J. ja Schechter M.D. (1992) Place conditioning reveals the rewarding aspect of social interaction in juvenile rats, Physiology and Behavior, 51:667-672, linkki julkaisuun (maksullinen)

Cloutier, S., Panksepp, J. ja Newberry, R.C. (2012) Playful handling by caretakers reduces fear of humans in the laboratory rat, Applied Animal Behaviour Science, 140(3–4):161–71, ladattavissa pdf:nä täältä

Knutson, B., Burgdorf, J. ja Panksepp, J. (1998) Anticipation of Play Elicits High-Frequency Ultrasonic Vocalizations in Young Rats, Journal of Comparative Psychology, 112:65-73, löytyy pdf:nä googlen kautta ja tässä linkki julkaisuun (maksullinen)

Knutson B, Burgdorf J, Panksepp J. (2002) Ultrasonic Vocalizations as indices of affective states in rats, Psychological Bulletin, 128(6):961–77, ladattavissa pdf:nä täältä

LaFollette, M. et al. (2017) Rat Tickling: A systematic review of applications, outcomes, and moderators, PLos ONE, 12(4), linkki julkaisuun

Hyvää pääsiäistä!

rottajarairuoho

Säde kohtaa rairuohon. Kuva: Anniina Nissinen/ Heureka.

oksatjarotta

Talvi ihmettelee pajunoksaa. Kuva: Anniina Nissinen/ Heureka

Heurekan rotat pääsivät pienen hetken ajan  ihastelemaan pääsiäiskoristeita Rottalassa. Kuvausten ajan kouluttaja oli koko ajan vieressä valmiina nappaamaan koristeet pois, mikäli Talvi tai Säde olisi innostunut nakertelemaan niitä. Rotan ruokavalioon eivät  höyhenet ja piippurassit kuulu vaikka paju itsessään onkin myrkytön. Erityisesti rairuohon Säde kohtasi suurella innolla ja alkoi kaivamaan tuoretta multaa. Näiden kuvien myötä leppoisaa pääsiäistä kaikille!

Mirjami

Älä tee rotastasi sohvaperunaa

Ihmisen näkökulmasta valmiiksi eteen kannettu ruoka ja helppo elämä voi toisinaan tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta lemmikkirotan kannalta liian vähän tekemistä sisältävä päiväohjelma on kauhistus. Niinpä me Heurekassakin yritämme keksiä uusia tapoja ja hyödyntää jo hyväksi havaittuja vanhoja keinoja tarjotaksemme rotillemme tekemistä. Seuraavaksi esittelen yhden helpoimmista keinoista tarjota lisää tekemistä omalle lemmikkirotalle.

Aiemmassa  blogitekstissä kollegani viittasi tutkimukseen, jonka perusteella lemmikkirotan hyvinvoinnille on tärkeää rotan mahdollisuus kurotteluun, kaivamiseen ja kiipeilyyn. Tämän lisäksi rotta tarvitsee myös muuta tekemistä. Vaikka meidän koripallorottamme ovat kesyrottia, niillä on yhä luonnossa elävän isorotan tarpeet. Lemmikkinä niiden elinympäristö eroaa luonnonvaraisten rottien ympäristöstä, mistä seuraa etteivät ne esimerkiksi etsi ruokaansa itse.

Vaivattomin ja toimivin keino on tehdä kuten luonnossa ja piilottaa rottien ruoka eri paikkoihin. Heurekassa ripotellaan päivittäin jyvät vesialtaaseen, pesämateriaalien tai purujen sekaan tai erilaisiin onkaloihin. Tällä hetkellä Rottalinnassa asuvat rotat innostuvat valtavasti piilotetuista jyvistä. Yleensä kaivaminen jatkuu, kunnes viimeisetkin jyvät on saatu käpäliin.

lorkkijat

Halla ja Vilijonkka etsimässä jyviä vesialtaasta. Kuva: Anniina Nissinen/ Heureka.

Iltapäivän vihannekset ja hedelmät sijoitetaan eri puolille häkkiä sekä kiinnitetään häkin kaltereihin. Tosin piilottelussa pitää ottaa huomioon eläkeläirottien kunto, sillä kukaan rotista ei saa jäädä ilman ruokaa. Ideana kuitenkin on se, että saadakseen osan ruoastaan rottien on kiipeiltävä hakemaan se.

Heurekassa on käytössä myös erilaisia aktiviteettileluja, joihin voi kätkeä ruokaa. Osa leluista on eläinkaupasta ostettuja, mutta yksinkertaisimmillaan sellaisen voi tehdä vessapaperirullasta (ei siitä vedessä hajoavasta) laittamalla ruoan sen sisään ja taittamalla rullan päät kiinni. Oheisessa videossa Heurekan rotat etsivät jyviä virikelelusta.

Mirjami,
Rottakouluttaja

 

 

 

Makoisat eläkepäivät

Kesyrotat elävät keskimäärin 2-3 vuotta. Jotkut ovat päässeet jopa neljään ikävuoteen, mutta tämä on erittäin harvinaista. Itse kutsun jo 2-vuotiaita senioreiksi.

Vanha rotta, ihan kuin ihminenkin ikääntyessään, hidastuu liikkeissään ja yleinen aktiivisuustaso laskee. Ylipaino on monen lemmikin riesa, ja vanhenevan rotan kanssa kannattaa olla erityisen tarkka ruokavalion kanssa. Lihaskunto ja koordinaatio heikentyvät, mikä näkyy useimmiten takajalkojen käytössä.

Vanhuus tuo myös usein mukanaan sairauksia. Heikentynyt vastustuskyky altistaa erilaisille tartunnoille, eikä pienistä infektioista parantuminen ole enää yhtä nopeaa kuin aiemmin. Myös kasvaimet liittyvät usein vanhan rotan elämään. Voit lukea blogitekstin rottien kasvaimista täältä.

mörkö

Yksi Mörön lempipuuhista on tutkia mitä kaikkea löytyy kouluttajan taskuista. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Huolehdimme vanhenevan rotan hyvinvoinnista eri tavoin Rottalassa. Ensinnäkin luomme senioreille turvallisen ympäristön ja helpompia kulkureittejä, jotta niillä on varma olo kiipeilytaitojen heikentyessä. Seuraamme myös tarkasti rotan liikkeitä ja tutkimme päivittäin sen kehoa, jotta mahdolliset sairaudet huomataan mahdollismman aikaisessa vaiheessa. Seurantaa tehdään myös nuorempien rottien kanssa, mutta senioreiden kohdalla se on erityisen tärkeää.

Rottalassa rotan vanheneminen voi tuoda mukanaan myös eläköitymisen koripallopeleistä. Eläköitymisellä tarkoitetaan sitä, että rotta ei enää osallistu yleisölle tarkoitettuihin esityksiin, mutta jatkaa muilta osin normaalia elämää lauman seassa. Mörkö-rotta on tällä hetkellä lauman ainoa eläkeläinen. Se on edelleen erittäin aktiivinen, ja naurattaa kouluttajia päivittäin innollaan ja kekseliäisyydellään.

takinalla

Mörkö kurkistaa kouluttajan takin alta. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi kannattaa myös kiinnittää huomiota eläimen henkiseen hyvinvointiin. Heurekan rotat ovat tottuneet aktiiviseen elämään ja kouluttajan kanssa yhdessä tekemiseen. Siitä syystä myös seniorit hakeutuvat innolla treenituokioihin kouluttajan kanssa. Seniorin treenituokiota suunnittelussa huolehdimme siitä ettei tehtävä ole fyysisesti liian vaativa, ja suosimme liikkeitä ja tehtäviä, jotka tukevat vanhemman rotan koordinaatiota ja lihaskuntoa. Muutamat Heurekan rotista ovat joskus jopa päässeet käymään fysioterapeutin luona.

Yllä olevasta videosta voi nähdä Mörön harjoittelevan kosketusalustalle menoa. Pöydällä on sininen kansi ja Mörön tehtävä on mennä sen päälle niin, että kaikki sen jalat ovat alustalla. Videon loppupuolella voi nähdä, miten Mörkö on jo hieman haluton poistumaan alustalta. Se haluaa pysytellä alustalla uusien ruokapalkkioiden toivossa.

Toivotan kaikille mukavia hetkiä seniorilemmikin kanssa.

Martina,
rottakouluttaja

Takajaloilla kurottaminen ja kaivaminen voivat edistää rottien hyvinvointia

Viime vuonna julkaistiin tieteellinen tutkimus, joka keskittyi rotan kolmen luontaisen käytöksen – kaivamisen, kiipeämisen ja takajaloilla kurottamisen – tutkimiseen. Makowska ja Weary (2016) halusivat tutkia miten motivoituneita laboratoriorotat ovat tekemään yllämainittuja luontaisia käytöksiä, ja siten saada lisää tietoa rottien hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Nykyiset standardoidut laboratoriohäkit tarjoavat vähän mahdollisuuksia toteuttaa kyseisiä luonnossa eläville rotille tyypillisiä käytöksiä.

Yksi tutkimuksen tavoitteista oli mitata kaivamiseen, kiipeämiseen ja takajaloilla kurottamiseen päivittäin käytetty aika (frekvenssi, kokonaiskesto sekä jakauma vuorokauden aikana). Nämä mittaukset tehtiin kahden viikon ajan rottien ollessa kolme, kahdeksan ja kolmetoista kuukautta, jotta tutkijat saisivat selville eroaako kyseisten käytösten esiintyvyys rotan eri kehitysvaiheessa. Valitut iät valikoituivat nojaten aikaisempaan tutkimustietoon, joka on osoittanut, että rotat ovat aktiivisimmillaan kolmekuisina ja sosiaalisesti täysikasvuisia kahdeksankuisina.

kurkotus

Aliisa kurottaa koko pituudeltaan vanhalla pelikentällä. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Tutkimukseen osallistuneet rotat asuivat normaalia laboratoriohäkkiä isommassa häkissä, joka oli mitoiltaan 91 x 64 x 125 cm (pituus, leveys, korkeus). Häkin pohjaosassa oli 30 cm paksuinen kerros, joka koostui mm. rahkasammaleesta ja kompostimullasta. Häkissä oli useampi kerros ja rotat pystyivät kiipeämään sen kaltereita pitkin.

Mitkä olivat tutkimuksen tulokset mainittujen käytösten osalta?

Kaivamiseen käytetty aika pysyi samana kaikissa kolmessa ikäryhmässä vaikka rotan yleinen aktiivisuustaso laskee sen vanhetessa, mikä viittaisi siihen, että rotat kokevat toiminnan tärkeäksi. Rotat kaivoivat keskimäärin 30 kertaa ja  yhteensä noin 20-30 minuutin ajan yhden päivän aikana. Luonnossa elävälle isorotalle kaivamisella muodostetut tunnelit ja kolot ovat elintärkeitä sen selvitytymiselle tarjoen sille suojapaikan saalistajilta, sääolosuhteilta ja valolta. Näin ollen tämän tutkimuksen perusteella ei voida varmasti sanoa kaivavatko laboratoriorotat itse kaivamisen vai siitä syntyneiden pesäkolojen takia. Aihe vaatii lisätutkimuksia.

pesässä

Kanerva etsimässä jyviä hamppupesämateriaalista. Kuva:Anniina Nissinen/Heureka

Sekä kiipeily että takajaloilla kurottaminen vähenivät iän myötä. Kun kolmikuinen rotta kurottautui takajaloillaan (sekä selkä että takajalat ojennettuna) 178 kertaa päivässä, kolmetoistakuinen rotta teki saman 73 kertaa. Huolimatta kertojen yli puolittumisesta, takajaloilla kurottaminen oli edelleen yleistä myös vanhemmilla rotilla. Suurin syy takajaloille nousemiseen näytti olevan ympäristön tutkiminen (toinen oli venyttely), ja se voi myös olla syy käytöksen vähentymiseen iän myötä koska rotan vanhetessa tällainen tutkiva käyttäytyminen saattaa yleisesti ottaen vähentyä.

Suurin syy kiipeilyn vähentymiseen oli tutkijoiden mielestä heikentynyt fyysinen kunto. Kiipeily vaatii sekä lihaskuntoa että koordinaatiota ja molemmat huononevat iän myötä. Kolmekuinen rotta kiipeili keskimäärin noin 75 kertaa yhteensä noin 15 minuutin ajan päivän aikana. Kolmetoistakuisella rotalla tämä oli vähentynyt kuuteen kertaan ja kokonaiskestoltaan noin minuuttiin. Aikaisempi tutkimus oli jo osoittanut sen, että sekä luonnossa elävät naaraat että kesyrottanaaraat kiipeilevät enemmän kuin urokset.

kiipeilijä2

Mimmi kiipeilemässä Rottalinnassa. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Makowskan ja Wearyn tutkimus viittaa siihen, että rotat kokevat tutkitut käytökset, varsinkin kaivamisen ja takajaloilla kurottamisen, tärkeiksi ja siten niiden mahdollistaminen rotan elinympäristössä voi lisätä rotan hyvinvointia.

Rottalassa painotamme  ja kehitämme jatkuvasti rottien mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Tarjolla on mm. runsaasti kiipeilymahdollisuuksia ja Rottalinna on suunniteltu niin, että tilan korkeus mahdollistaa takajaloilla kurottamisen. Rottalassa on tällä hetkellä hamppupesämateriaalia, jossa rotat tykkäävät möyhiä ja kaivella koloja ja tehdä pesiä, mutta kaivamisen mahdollisuuksien lisääminen on asia mihin keskitymme ja mitä tulemme kehittämään tulevina vuosina.

Martina,
rottakouluttaja

Halla-rotan läpimurto

Juniorirottien koulutukset olivat pidemmällä tauolla vuodenvaihteessa muuton valmisteluiden ja kotiutumisen aikana. Nyt ne ovat jatkuneet kevään auringonvalon tuomalla tarmolla. Uusien poikasten tulon myötä kouluttajilla on peräti seitsemän koripallokoulutettavaa kun tavallisesti niitä on enintään kolme. Tämä alleviivaa  entisestään suunnitelmallisuuden ja selkeiden tavoitteiden tärkeäyttä.

Halla on yksi junioreista. Se on erittäin innokas ja sähäkkä koulutettava, joka on pienestä poikasesta lähtien tarmokkaasti pyrkinyt mukaan kentälle ammattilaispelaajien seuraan. Ennen treenitaukoa Halla osasi hyvin laittaa pallon korirenkaaseen, kun pallo oli lähellä koria ja kori oli matalampana. Se osasi myös kuljettaa pallon vastustajan kenttäpuoliskolta oman korin viereen, mutta ei aina saanut palloa koriin kuljetuksen päätteeksi ilman, että kouluttaja auttoi siirtämällä palloa parempaan kohtaan.

rapsutus

Halla vanhalla pelikentällä treenisession jälkeen. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Tauon aikana kävimme tarkasti läpi Hallan koulutushistorian ja loimme selkeät jatkotavoitteet, jotta rottien kotiutumisen jälkeen pääsisimme heti etenemään koulutuksessa. Hallan kohdalla päätavoitteet treenilistalla ovat pallosta irrottaminen korituksen yhteydessä ja pallon saaminen koriin kuljetuksen päätteeksi.

Jaoimme tehtävän (pallosta irrottamisen) pienempiin kriteereihin siltä varalta, ettei Halla hoksaisikaan, mistä on kyse. Kriteerit tehtävän onnistuneessa suorittamisessa olivat seuraavat: 1) Halla nostaa pallon tarkasti korin päälle, 2) Halla nostaa pallon koriin niin, että korkeintaan puolet pallosta on korirenkaan yläpuolella,  3) pallo on selvästi työnnetty korirenkaasta läpi ja 4) pallo putoaa korirenkaaseen.

Yllä olevasta videosta voi nähdä, että tällä hetkellä harjoittelemme neljännen kriteerin mukaan. Naksautus ja palkkio tulevat vasta siinä vaiheessa, kun Halla irrottaa kokonaan pallosta ja pallo tippuu korirenkaaseen. Lisäharjoittelulla pallosta irrottaminen nopeutuu, kun Halla on päässyt paremmin jyvälle siitä, mitä siltä odotetaan.

Halla on myös edennyt hienosti kuljetuksissa. Nykyään se saa pallon sujuvasti korirenkaaseen pitkän kuljetuksen päätteeksi kuten alla olevasta videosta voi nähdä. Samalla Halla on saanut yhden peliuransa suurimmista oivalluksista – taidon vaihtaa omaa asentoaan korirenkaan luona ja tarvittaessa siirtyä lähemmäs korirengasta, niin että korittaminen onnistuu kätevämmin.

Miten Hallan koulutus jatkuu tästä eteenpäin? Treenit jatkuvat lähikorituksissa, jotta pallosta irrottaminen sujuvoituu ja nopeutuu. Tällä hetkellä kuljetuksissa riittää se, että Halla nostaa pallon syvälle korirenkaaseen, kuten yllä olevalla videolla voi nähdä.

Hallan harjoituksissa kori on 5-6 senttiä irti pelikentästä, kun taas ammattilaispeleissä se on 9-11 sentin korkeudella. Tavallisesti tässä vaiheessa nostaisimme korin korkeutta lähemmäs ammattilaistasoa, mutta Hallan kohdalla päätimme tehdä toisin. Priorisoimme yhteistreenit tärkeämmiksi vastustajan ja joukkuekaverin kanssa, koska ammattilaisjoukkue kaipaa kipeästi lisävahvistusta. Mutta miten yhteistreenit toisen pelaajan kanssa lähtee sujumaan? Siitä lisää myöhemmin.

Martina,
Rottakouluttaja