Mimmi

Rottalan alkuvuosi on sujunut täydessä tohinassa. Uudet tulokkaat Alma, Agnes ja Helena ovat pikkuhiljaa kotiutuneet Rottalaan ja kaikkien kanssa on aloitettu koripalloharjoitukset. Seuraava osa rottien aisteista kertovassa sarjassa on työn alla ja julkaistaan blogissa pian. Sitä odotellessa ajattelin esitellä teille tarkemmin rottalaumamme vanhimman jäsenen, eli Mimmin.

Mimmillä on ikää 2 vuotta ja 3 kk ja hän toimii vanhuuden tuomalla arvokkuudella yksiväristen joukkueen kapteenina. Alkuvuodesta hän on yhä enemmän siirtynyt pelikentän laidalle kannustamaan ja siten antanut nuoremmille pelaajille tilaisuuden esitellä taitojaan. Hän on seniori-iästään huolimatta virkeässä kunnossa, joten täysi eläköityminen pelikentiltä ei ole vielä ajankohtaista.

Mimmin ensimmäiset askeleet pelikentällä. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka.

Mimmin löytää usein Rottalinnan hämärimmästä nurkasta pesään käpertyneenä. Se on ollut Mimmin tapa pienestä pitäen. Toinen Mimmin lempiharrastus on ruokapellettien keräily ja varastoiminen. Tätä kävijät pääsevät usein todistamaan ruokintanäytöksessä, sillä niissä Mimmi on aina paikalla.

Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Vaikka Mimmi vetäytyy useasti omiin oloihinsa, hän kuitenkin hakeutuu myös aktiivisesti kouluttajan seuraan ja on erittäin seurallinen – lyhyissä pätkissä. Hän huolehtii mm. siitä, että kouluttajan korvat pysyvät puhtaana ja hiuspohja kirputtomana. Väsyneenä hän käpertyy kouluttajan hupparin sisälle päiväunille tai kaivautuu sylissä olevan läppärin alle nauttimaan lämmöstä.

Mimmin taidonnäyte koripallossa. Kuva:Anniina Nissinen/Heureka

Nuorempana Mimmin harjoitellessa koripalloa hän muistutti meitä kouluttajia motivaation tärkeydestä. Jos Mimmi oli vain osittain innostunut treenaamaan, piti miettiä miten hänen motivaationsa harjoitteluun saisi nostettua. Ensiaskel rottien koripallokoulussa on se, että rotta haluaa treenata ja hakeutuu aktiivisesti kentälle.

Mimmille on erittäin tärkeää, että harjoitukset sujuvat suunnittelusti ja onnistumisia tulee säännöllisesti. Mimmi ei siedä epätietoisuutta tai useampaa peräkkäistä epäonnistumista. Silloin hän turhautuu ja hänen motivaationsa laskee. Mimmi on toisin sanoen ollut loistava opettaja meille kouluttajille motivaation ja treenien suunnittelun pienten yksityiskohtien hiomisessa.

Martina,
Rottakouluttaja

Uudet poikaset on nyt nimetty – nämä nimet voittivat nimiäänestyksen!

Poikasten nimiäänestyksen tulokset ovat nyt selvillä. Viime viikolla pyysimme blogipostauksessamme apua uusien koripallokoululaistemme nimeämiseen. Eniten ääniä saivat nimet Agnes ja Alma! Nimikisassa annettiin yhteensä 178 ääntä, jotka jakautuivat seuraavasti: Alma sai 64, Agnes 63, Lydia 33 ja Karolina 18 ääntä. Siten kirjavat poikasemme ovat saaneet nimensä eläinlääketieteen tohtorin Agnes Sjöbergin (1888-1964) sekä Suomen ensimmäisen naisprofessorin Alma Söderhjelmin (1870-1949) mukaan.

Poikanen, jossa on enemmän harmaata, sai nimekseen Agnes. Agnes on kotiutunut Heurekaan erittäin hyvin ja tänään hänet saattoi jo nähdä muiden rottien mukana päivän ruokintanäytöksessä. Koripallokoulussa Agnes on harjoitellut koulutuksessa käytettävään äänimerkkiin tutustumista  koripallokentällä. Tällä viikolla pääsemme todennäköisesti jo harjoittelemaan koripallon kanssa palloon koskettamista.

Agnes tarkkailemassa varovaisesti ympäristöään. Kuva: Sami Mikkola

Almaksi nimesimme vaaleamman poikasen. Alma on oikea tehopakkaus ja kova kiipeilijä. Koripallokoulussa Alma on harjoitellut pallon kuljettamista kohti vastustajan koria. Alma on innokas harjoittelija, mutta tarkka palkkioistaan. Toistaiseksi ainoastaan juustonpalaset ovat kelvanneet tälle herkkusuulle koulutussessioiden aikana.

 

Alma on harjoitellut koripallokoulussa jo pallon kuljettamista. Kuva: Sami Mikkola

 

Samalla kun Agnes ja Alma ovat aloittaneet koripallokoulunsa, on Heurekaan ehtinyt  muuttaa jo tämän talven kolmas poikanen. Harmaa pikkurotta on asunut Rottalassa vasta kaksi päivää, joten emme ole vielä päässeet ottamaan tulokkaasta kuvia. Heti kun poikanen on kotiutunut, esittelemme hänet blogissamme. Ajatuksenamme on nimetä hänet jonkun elossa olevan suomalaisen tutkijan mukaan. Mikäli sinulla on mielessäsi joku tänä päivänä vaikuttava tieteentekijä, ehdota häntä lyhyiden perusteluiden kanssa kommenttikentässä! Valitsemme kolme nimiehdokasta, joista lukijamme pääsevät äänestämään sopivimman nimen poikaselle.

Alma ja Agnes herkuttelemassa. Kuva: Sami Mikkola

Mirjami, rottakouluttaja

Agnes, Lydia vai Alma? Äänestä Heurekan pikkurotille nimet

Heurekaan on saapunut jälleen kaksi uutta tulevaa koripallotähteä! Pienet, suloiset ja kirjavat poikaset ovat asuneet Heurekassa nyt viikon ja tutustuneet uusiin lajitovereihinsa. Olemme aivan hurmaantuneita!

Mikä nimeksi pienelle ja uteliaalle tyttörotalle? Kuva: Sami Mikkola

Molemmat tyttörotat ovat kiinnostuneita uudesta kodistaan sekä sen asukkaista. Poikaset ravaavat koko ajan aikuisten vanavedessä ja välillä vanhemmat rotat menettävät niihin hermonsa. Varsinkin Kanerva ja Talvi palauttavat pienet tulokkaat välillä ruotuun. Tämä kuuluu normaaliin rottien tutustumisrituaaliin ja poikaset eivät tästä lannistu, vaan jatkavat huomion osoittamista muille rotille.

Toisella pienellä tulokkaalla on tunnistettava kirjava kuviointi naamassa. Kuva: Sami Mikkola

 

100-vuotiaan Suomen kunniaksi olemme päättäneet kunnioittaa uusien poikasten nimillä sekä Suomea että sen tiedenaisia. Nimiehdokkaat olemme valinneet jo edesmenneiden tutkijoiden joukosta. Sinulla on mahdollista äänestää suosikkejasi joko lisäämällä kommenttisi tähän blogitekstiin tai kommentoimalla Heurekan FB-sivujen kautta. Poikaset nimetään kahden eniten ääniä saaneen tiedenaisen kaimoiksi.  Seuraavaksi lyhyet esittelyt nimien takana olevista naisista.

Ensimmäinen nimivaihtoehto on Agnes eläinlääketieteen tohtorin Agnes Sjöbergin (1888-1964) mukaan. Agnes ei ollut vain Suomen vaan myös koko Euroopan ensimmäinen eläinlääkäriksi valmistunut nainen sekä ensimmäinen naispuolinen eläinlääketieteen tohtori. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1918 Leipzigin yliopistossa.

Agnes Sjöberg. Kuva: Tiedenaisia, Helsingin yliopisto

Toiseksi nimiehdokkaaksi valitsimme nimen Lydia, kemisti Lydia Sesemannin (1845-1926) mukaan. Hän oli ensimmäinen suomalainen tohtoriksi väitellyt nainen. Kuten Agnes, Lydiakaan ei väitellyt Suomessa vaan ulkomailla, Zürichin yliopistossa vuonna 1874.

Lydia Sesemann. Kuva: Tiedenaisia, Helsingin yliopisto

Kolmantena nimiehdokkaana on Karolina. Lääketieteen ja kirurgian tohtori Karolina Eskelin (1867-1936) oli ensimmäinen Suomessa itsensä tohtoriksi väitellyt nainen vuonna 1895. Tiedekeskuksessa työskentelyn näkökulmasta Karolinan urassa mielenkiintoista oli myös se, että Karolina oli kiinnostunut valistus- ja opetustyöstä kirjoittaen monia yleistajuisia artikkeleita ja tekstejä ihmisille.

Karolina Eskelin. Kuva: Tiedenaisia, Helsingin yliopisto

Viimeisenä nimivaihtoehtona on Alma Suomen ensimmäisen naisprofessorin mukaan. Alma Söderhjelm (1870-1949) oli Suomen ensimmäinen naisdosentti vuosina 1906-1926 Helsingin yliopistossa ja myöhemmin ensimmäisenä naisena Åbo Akademin yleisen historian professuurin haltija vuonna 1926.

Tutustu edellä esiteltyihin naisiin tarkemmin täällä.

Alma Söderhjelm. Kuva: Wikimedia Commons

Ketkä kaksi seuraavista ovat mielestäsi parhaat nimet Heurekan uusille pikkurotille? Kerro se postauksen kommenttikentässä! Äänestysaika päättyy perjantaina 8.12. kello 16.

1. Agnes
2. Lydia
3. Karolina
4. Alma.

Maltamme tuskin odottaa, että pääsemme nimeämään uudet koripallokoululaisemme!

Mirjami, rottakouluttaja

Haukotuttaako?

Oletko huomannut, että sinun tekee mieli haukotella toisen ihmisen haukotellessa seurassasi? Et ole yksin. Tutkijat puhuvat tarttuvasta haukotuksesta (englanniksi contagious yawning) ja se on ainoastaan yksi tapa monien joukossa, millä matkimme toisten ihmisten toimintaa automaattisesti ilman, että olemme siitä välttämättä tietoisia.

Tarkkaa hermostollista syytä ilmiön takana ei vielä tiedetä, mutta sitä on yhdistetty mm. empatiaan ja sosiaalisiin kykyihin liittyvien aivoalueiden aktivoitumiseen. Tähän asti tulokset ovat olleet ristiriitaisia eivätkä ilmiötä tutkivat tutkijat näin ollen vielä ole päässeet yhteisymmärykseen ilmiön syistä ja tarkoituksesta.

Kuva: Ville Eerikäinen/Heureka

Mitä sitten tiedetään sanoa tarttuvasta haukottelusta? Ensinnäkin taipumus matkia toisen ihmisen haukottelua vaihtelee yksilöiden välillä. Lisäksi joidenkin tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että tuttujen ihmisten haukottelu tarttuu meihin paremmin kuin ventovieraiden. Sekä visuaalinen (näet, jonkun haukottelevan) että auditiivinen (kuulet, jonkun haukottelevan) ärsyke voi laukaista haukottelun. Tutkimuksissa on myös osoitettu, että kehotus olla reagoimatta toisen ihmisen haukotteluun ei poista halua matkia, vaan pikemminkin vahvistaa sitä.

Kokeile pystytkö katsomaan alla olevan videon haukottelematta.

Ilmiötä on tutkittu myös muilla eläinlajeilla. Suurin osa tutkimuksista on tehty kädellisillä, mutta tutkimustietoa löytyy myös esimerkiksi koirasta ja undulaatista. Rottien parissa aihetta on tutkittu vähän. Koirien kohdalla on erityisesti tutkittu haukotuksen tarttuvuutta lajien välillä. Näissä tutkimuksissa on haluttu selvittää tarttuuko ihmisen haukottelu koiraan sekä tarttuuko se helpommin, jos kyseessä on koiralle entuudestaan tuttu ihminen. Voit lukea yhdestä aihetta käsittelevästä tutkimuksesta tästä Yle:n uutisesta.

Vahvin näyttö ilmiöstä löytyy tällä hetkellä simpanssien parista. Muiden isojen ihmisapinoiden kohdalla tulokset ovat olleet tähän mennessä ristiriitaisia. Viimeaikaiset tutkimustulokset antavat toisaalta viitteitä siitä, että ilmiö saattaisi esiintyä myös joillain apinalajeilla kuten karhumakakilla ja etiopianpaviaanilla. Näin ollen on vielä liian aikaista sanoa mitään varmaa ilmiön historiasta ja kehityksestä evoluution näkökulmasta.

Kuva: Ville Eerikäinen/Heureka

Haukotuksen tarttumiseen pääset tutustuman myös Heurekan uudessa Tarttuvaa!-näyttelyssä, joka käsittelee biologisten tartuntojen lisäksi myös sosiaalisia tartuntoja. Tervetuloa testaamaan annatko haukotuksen tarttua ja saat samalla tietää minkä ikäiseksi saakka olet ollut immuuni muiden haukottelulle!

Martina ja Mirjami,
Rottakouluttajat

Lähteet

Brown, B., Soyoung, K., Saunders, H., Bachmann, C., Thompson, J., Ropar, D., Jachson, S. ja Jackson, G. (2017) A neural basis for contagious yawning, Current Biology, 27:2713-2717.

ErraSuriz, S. Midnight moment – A pause in the city that never sleeps, linkki videoon.

Massen, J. ja Gallup, A. (2017) Why contagious yawning does not (yet) equate to empathy, Neuroscience and Biobehavioral Reviews, 80:573-585.

Moyaho, A., Rivas-Zamudio, X., Ugarte, A., Eguibar, J. ja Valencia, J. (2015) Smell facilitates auditory contagious yawning in stranger rats,  Animal Cognition, 18:279-290.

Romero, T., Konno, A. ja Hasegawa, T. (2013) Familiarity bias and physiological responses in contagious yawning by dogs support link to empahty, PLoS ONE, 8(8): e71365.

 

Miltä maailma näyttää lemmikkirotan silmin?

Tämä blogipostaus on ensimmäinen tulevassa sarjassa rotan aisteista. Tässä ensimmäisessä tekstissä sukellamme rotan maailmaan näkökyvyn kautta ja pohdimme, millä tavalla se eroaa ihmisen näköaistista. Ymmärrys rotan aisteista auttaa meitä kuvittelemaan, miten rotta kokee ympäröivän maailman. Heurekassa tällä on merkitystä eläinten koulutuksen ja käsittelyn kannalta. Koska rotan kokemus on kuitenkin aina subjektiivinen, emme ikinä voi olla täysin varmoja siitä minkälaista on olla rotta.

Rotan näkökyky on kehittynyt niin, että se palvelee hämärässä ja pimeässä liikkuvaa jyrsijää. Saaliseläimelle tyypilliseen tapaan rotan silmät sijaitsevat pään sivuilla, jotta sillä olisi mahdollisimman laaja näkökenttä ja se pystyisi havaitsemaan lähestyvän petoeläimen riittävän ajoissa. Rotan silmät myös liikkuvat siten, että näkymä ylöspäin säilyisi koko ajan molemmilla silmillä.  Rotalle ylhäältäpäin tulevia uhkia ovat mm. haukka ja pöllö.

Kuva: Ville Eerikäinen/Heureka

Silmien asennosta pään sivuilla seuraa myös se, että rotalla on meitä heikompi syvyysnäkö. Syvyysnäkö perustuu pääosin kummankin silmän samasta kohteesta välittämiin erilaisiin kuviin. Käsittelemällä nämä hieman toisistaan poikkeavat kuvat aivot pystyvät arvioimaan esineiden syvyydellistä sijoittumista. Kokeile sulkea vuorotellen vasen ja oikea silmäsi ja huomaat näkeväsi melkein saman kuvan. Rotalla näin ei ole, vaan sen silmien havaitsemat kuvat poikkeavat enemmän toisistaan.

Välillä voi nähdä rotan liikuttavan päätään joko sivulta toiselle tai nyökäten. Tämä auttaa rottaa hahmottamaan syvyyttä ja etäisyyksiä. Kun katsoja on liikkeessä, lähempänä olevat esineet näyttävät liikkuvan nopeammin ja kauempana olevat hitaammin. Voit kokeilla tätä seuraavan kerran matkustaessasi autolla. Tien vieressä olevat liikennekyltit vilahtavat nopeasti ohi. Kauempana olevat puut ja talot näyttävät kuitenkin liikkuvan paljon hitaammin suhteessa sinun vauhtiisi.

Kuva: Ville Eerikäinen/Heureka

Sekä ihmisen että rotan silmän verkkokalvolla on kahdenlaisia aistinsoluja: tappi-ja sauvasoluja. Tappisoluja tarvitaan värien näkemiseen, kun taas sauvasolut mahdollistavat hämärässä näkemisen. Rotan verkkokalvon aistisoluista peräti 99 prosenttia ovat sauvasoluja. Ihmisellä vastaava luku on reilu viisi prosenttia, sillä ihmisen silmän verkkokalvolla on noin 120 miljoonaa tappisolua ja noin 7 miljoonaa sauvasolua. Rotta pystyy meitä ihmisiä paljon paremmin erottamaan eri harmaan sävyjä, ja on herkempi pienillekin muutoksille valon intensiteetissä. Kirkas valaistus voi aiheuttaa rotalle kaihia ja verkkokalvon rappeumaa.

Toisin kuin pitkään luultiin, rotta ei ole värisokea. Se havaitsee kuitenkin värejä eri tavalla kuin ihminen. Ihmisellä on kolmea erilaista tappisolua, jotka reagoivat optimaalisesti violetille, vihreälle ja vihertävänkeltaiselle valolle (420, 530 ja 560 nm). Voidaan myös sanoa, että ihmisen silmän tapit ovat herkkiä siniselle, vihreälle ja punaiselle. Se tarkoittaa sitä, että sininen valo aktivoi parhaiten ensimmäistä tappisolua, vihreä parhaiten toista ja punainen kolmatta.

Rotalla on kahta eri tappisolua. Suurin osa rotan tappisoluista (noin 88%) ovat herkkiä nimenomaan sini-vihreälle valolle (510 nm). Toiset tappisolut, joita löytyy paljon vähemmän, havaitsevat ultraviolettisäteilyn parhaiten (360 nm).

Ultraviolettisäteily on sähkömagneettista säteilyä ja sen aallonpituus on lyhyempi kuin näkyvän valon. Ihminen ei kykene näkemään uv-säteilyä. Yllä olevassa vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy tunturiarnikki näkyvän valon aallonpituudella kuvattuna, eli kuten ihminen sen näkisi. Oikeanpuoleisessa kuvassa sama kukka näkyy ultraviolettisäteilyn aallonpituudella kuvattuna. Kannattaa kiinnittää huomiota ultraviolettisäteilyn esille tuomiin kuvioihin enemmin kuin itse väreihin.

Mitä hyötyä ultravioletin havaitsemisesta voi olla rotalle? Rotta viestii muun muassa virtsan avulla ja ultraviolettisäteilyn havaitseminen mahdollistaa virtsan näkemisen. Haistamisen lisäksi myös virtsan jälkien näkeminen voi olla osa rottien kommunikointia toistensa kanssa. On myös huomattu, että uv-säteilyn osuus näkyvään valoon on suurempi aamun ja yön hämärinä tunteina, jolloin rotta hämäräeläimenä voi mahdollisesti hyötyä kyvystään nähdä ultraviolettia. Eläimen kehon eri osat voivat heijastaa ultraviolettisäteilyä eri tavalla, jolloin voidaan ajatella, että eri osien näyttäminen muille rotille voi toimia viestintäkeinona, mutta tästä ei ole selkeää tutkimustietoa rottiin liittyen.

Lopulta emme voi tietää miten merkityksellistä värien havaitseminen ja erottaminen toisistaan on rotalle. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet sen, että on helpompaa kouluttaa rotta erottamaan eri valovoimakkuuksia kuin värejä toisistaan. Toisaalta hiirten kohdalla on saatu selville, että kun ne saavat valita eriväristen häkkien välillä, ne suosivat valkoisia häkkejä punaisten, mustien tai vihreiden sijaan. Kotihäkin väri näyttäisi vaikuttavan myös niiden käyttäytymiseen.

Kuva: Ville Eerikäinen/Heureka

Rotan näköhavainnot ovat sumeita ja epätarkkoja. Sillä on selkeästi ihmistä heikompi näöntarkkuus. Alla olevasta kuvasta voi vertailla miten tarkasti rotta hahmottaa kuvassa olevan koiran verrattuna ihmiseen. Vasemmanpuoleinen kuva ylhäällä on alkuperäinen kuva ja muut kuvat on käsitelty havainnoillistamaan sitä, miltä sama kuva näyttäisi kolmen eri rottakannan silmissä nykytiedon valossa.

Kuva on otettu artikkelista Prusky et al. (2002).

Näköaisti on monen mielestä ihmisen tärkein aisti ja saamme sen kautta valtavan määrän informaatiota. Rotta kuitenkin nojaa meitä ihmisiä huomattavasti vähemmän näköaistiinsa. Haju-, kuulo- ja tuntoaisti ovat sen elinympäristössä ja elämässä paljon keskeisemmässä osassa ja niihin paneudutaan tekstisarjan seuraavissa osissa.

Martina ja Mirjami,
Rottakouluttajat

Lähteet:

Kuvat tunturiarnikista on Bjørn Rørslettin ottamat ja löytyvät täältä.

Burn, C. (2008) What is it like to be a rat? Rat sensory perception and its implications for experimental design and rat welfare, Applied Animal Behaviour Science, 112:1-31

Jacobs, G.H., Fenwick, J.A. ja Williams, G.A. (2001) Cone-based vision of rats for ultraviolet and visible lights, Journal of Experimental Biology, 204:2439-2446

Prusky, G.T., Harker, K.T., Douglas, R.M. ja Whishaw, I.Q. (2002) Variation in visual acuity within pigmented, and between pigmented and albino rat strains, Behavioural Brain Research, 136:339-348

Sherwin, C.M., ja Glen, E.F. (2003) Cage color preferences and effects of home cage colour on anxiety in laboratory rats, Animal Behaviour, 66:1085-1092

 

 

Tietääkö rotta muistavansa?

Jos sinulta kysytään kuka oli viime vuoden kirjallisuuden Nobelin palkinnon voittaja, kaivelet muistiasi ja yrität palauttaa mieleesi oikean vastauksen. Muistin ja tiedon arviointikyky on monimutkainen kognitiivinen prosessi, jota aikaisemmin on luultu ominaiseksi vain ihmiselle. Metamuisti-käsitteellä tarkoitetaan yksilön tietoa ja tietoisuutta muistista: sekä itse sisällön että muistiprosessien osalta. Mitä muistat ja miten varma olet muistojesi tarkkuudesta?

On jo pitkään ollut tiedossa, että eläimet muistavat useita asioita, mutta vähemmän selvää tietävätkö ne muistavansa. Nykyään löytyy kuitenkin vahvaa näyttöä siitä, että ainakin rhesus-apinat tietävät milloin ne muistavat ja sopeuttavat käytöksensä sen mukaan.

Metamuistissa on kyse sisäisestä prosessista. Me ihmiset voimme suullisesti kertoa muististamme ja tiedostamme muille ihmisille. Koska eläinten kohdalla tämä ei ole mahdollista, tutkijat ovat asian selvittämiseksi päätyneet tutkimaan ja tarkkailemaan eläinten käyttäytymistä.

Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Heinäkuussa julkaistu tutkimus antaa lisää tietoa siitä, että myös rotat saattavat kyetä arvioimaan miten hyvin ne muistavat. Tutkijat suunnittelivat tehtävän, jossa rotta sai ensin hetken haistella näytehajua. Tämän jälkeen se siirtyi eteenpäin toiseen tilaan, jossa se joutui odottamaan pääsyä seuraavaan vaiheeseen, joka oli oikean hajun tunnistaminen. Tutkijat olivat ennen jokaista kertaa päättäneet etukäteen kuinka kauan rotta joutuisi odottamaan ennen tunnistusalueelle siirtymistä. Tunnistusalueella rotan tuli valita näytehajua vastaava neljästä eri vaihtoehdosta. Kokeessa käytetyt hajut olivat kaneli, kahvi, paprika sekä timjami ja ne olivat näytehajuina satunnaisessa järjestyksessä. Hajujen järjestystä vaihdettiin myös tunnistusosiossa kerrasta toiseen. Tällä minimoitiin ulkoisten tekijöiden vaikutusta tuloksiin.

Jos rotta valitsi oikean hajun, se sai lempimuronsa kokonaisena. Jos rotta puolestaan valitsi väärän hajun, se jäi kokonaan ilman palkkiota. Joskus rotalla oli käytettävissään myös kolmas vaihtoehto. Halutessaan se pystyi jättämään tehtävän kesken, jolloin se sai neljänneksen murosta. Rotan tuli kuitenkin tehdä tämä päätös ennen siirtymistä hajujen tunnistusalueelle.

Oma luonnos artikkelissa esiintyvästä kuvasta.

Tutkijoiden esittämän hypoteesin mukaan rotan onnistumisprosentti tehtävän ratkaisemisessa tulisi olla korkeampi silloin, kun sille annetaan mahdollisuus kieltäytyä tehtävästä. Tämän hypoteesin mukaan rotta suorittaisi tehtävän ainoastaan silloin, kun se olisi suhteellisen varma vastauksestaan ja kieltäytyisi mikäli se olisi epävarma muistamisestaan. Vähentääkseen muiden ulkoisten tekijöiden kuten ympäristö- ja käytösvihjeiden mahdollisuuksia vaikuttaa rotan käytökseen, tutkijat suunnittelivat perustehtävästä myös kolme eri variaatiota.

Ensimmäisessä variaatiossa rotan ei annettu haistaa näytehajua ennen tehtävän tekemistä, jolloin rotalla ei voinut olla muistikuvaa hajusta. Näin ollen rotta oletettavasti kieltäytyisi useammin tehtävän suorittamisesta saadakseen edes pienemmän palkkion. Toisessa variaatiossa rotta sai haistella näytehajun kahdesti, jolloin sen tulisi kieltäytyä tehtävän suorittamisesta harvemmin, koska sillä olisi vahvempi muistikuva hajusta. Viimeisessä variaatiossa pyrittiin sekä heikentämään että vahvistamaan rotan muistia varioimalla odotusaika näyte- ja tunnistusosion välillä. Haluttiin selvittää paranisiko rotan suoritus, jos se saisi heti näytehajun haistelun jälkeen siirtyä tunnistusosioon. Vastaavasti tutkittiin lisääntyisikö tehtävästä kieltäytyminen, jos odotusaikaa näyte- ja tunnistusosion välillä pidennettäisiin.

Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Tutkimuksen tulokset tukevat edellä esitettyjä hypoteesejä rotan käyttäytymisestä. Tutkimukseen osallistuneet rotat suoriutuivat huomattavasti paremmin tehtävästä niillä kerroilla, joilla ne saivat valita tekivätkö ne tehtävän vai eivät. Rotat myös kieltäytyivät useammin tehtävästä, kun oletusarvo oli, että niillä oli heikompi muistikuva hajusta (variaatio 1 ja 3 niillä kerroilla, joilla odotusaika oli pitkä). Vastaavasti ne suoriutuivat paremmin tehtävästä niillä kerroilla, joilla niillä oletettavasti oli vahvempi muistikuva hajusta (variaatio 2 ja 3 niillä kerroilla, joilla odotusaika oli lyhyt).

On tärkeää muistaa, että yksittäisiä tutkimustuloksia ei voi yleistää. On mahdollista, että jokin muu asia, jota tutkijat eivät ole osanneet ottaa huomioon kokeen suunnitteluvaiheessa, vaikuttaa koetuloksiin. Tämä tutkimus antaa kuitenkin viitettä siihen, että rotta saattaisi olla tietoinen siitä mitä muistaa. Siten aihetta tullaan varmasti tutkimaan jatkossakin.

Martina ja Mirjami,
Rottakouluttajat

Kirjoituksen päälähteenä toimii

Templer, V., Lee, K. ja Preston, A. (2017) Rats know when they remember: transfer of metacognitive responding across odor-based delayed match-to-sample, Animal Cognition, 20:891-906.

Alla olevat artikkelit on käytetty sijoittamaan tekstissä mainittu tutkimus laajempaan kontekstiin.

Foote, A. ja Crystal, J. (2007) Metacognition in the rat, Current Biology, 17:551-555.

Hampton, R. (2001) Rhesus monkeys know when they remember, Proceedings of the National Academy of Sciences, 98(9):5359-5362.

Hampton, R. (2009) Multiple demonstrations of metacognition in non-humans: converging evidence or multiple mechanisms? Comparative Cognitive and Behaviour Reviews, 4:17-28.

Kirk, C., McMillan, N. ja Roberts, W. (2014) Rats respond to information: metacognition in a rodent?, Journal of Experimental Psychology: Animal Learning and Cognition, 40(2):249-259

Yuki, S. and Okanoya, K. (2017) Rats show adaptive choice in metacognitive task with high uncertainty, Journal of Experimental Psyhology: Animal Learning and Cognition, 43(1):109-118

Koritus vai kuljetus?

Korittelevan rotan tulee osata hakea ja kuljettaa pallo eri puolilta kenttää oman korin luo ja korin luona nostaa pallo korirenkaaseen tiputtaen se renkaasta läpi. Me kouluttajat olemme usein pohtineet mikä on paras järjestys opettaa koripallon eri osa-alueet poikaselle. Opetetaanko ensin poikaselle pallon kuljettamista tai keskitytäänkö opettamaan korittelu läheltä koria lisäten pallon etäisyyttä koriin pikkuhiljaa? Vai harjoitellaanko molempia asioita samaan aikaan heti alusta?

Tähän kysymykseen ei löydy yksiselitteistä vastausta eikä tämänhetkinen koulutustavamme tietenkään ole ainoa mahdollinen. Myös poikasen luonne ja käytös vaikuttavat aina valintaan ja koulutuksen etenemiseen. Se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi seuraavalla.

Kahden rotan koulutushistoriaa ei voida myöskään suoraan verrata toisiinsa. Rotasta ja kouluttajasta riippumattomia muuttuvia tekijöitä on useampia, mikä tekee systemaattisesta kokeilusta ja vertailusta haastavaa. Koulutukseen saattaa tulla tauko uuden näyttelypystytyksen tai Rottalan huoltotauon aikana, jolloin rotat voivat muuttaa lyhyeksi ajaksi niille tuttuun rauhallisempaan tilaan rottien hyvinvoinnin takaamiseksi. Myös se kuinka monta kouluttajaa on osallistunut saman poikasen koulutukseen vaikuttaa samoin kuin kouluttajien kokemus. Mitä vähemmän kouluttajia on ja mitä pidempiä jaksoja samalla kouluttajalla yhtäjaksoisesti on sen parempi.

Säde korittelemassa. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Koripallokoulussa on kuitenkin 6-8 poikasta yhden vuoden aikana, joten meidän on mahdollista tehdä joitain yleisiä havaintoja siitä miten meidän kannattaa aloittaa ja edetä. Koska teemme tarkat muistiinpanot jokaisesta koulutustuokiosta kouluttajien ei tarvitse tukeutua muistiinsa. Tiedämme milloin jokaisen rotan koripalloharjoitukset ovat alkaneet, milloin se on siirtynyt pelaamaan yleisöpeleihin, kuinka monta kertaa sen kanssa on harjoiteltu päivän/viikon aikana ja tietenkin mitä on harjoiteltu.

Tällä hetkellä pitkän pohdinnan jälkeen olemme päätyneet painottamaan pallon kuljettamista kohti omaa koria koripallokoulun alkuvaiheessa. Poikasen osatessa tämän keskitytään hetkeksi opettamaan rottaa siirtämään palloa keskelle metallirengasta, kun pallo on lähellä koria. Tässä pyritään varioimaan sekä rotan sijaintia suhteessa koriin että pallon paikkaa, jotta korirenkaan merkitys vahvistuisi ja selkeytyisi. Rotan on nimittäin tärkeä osata itse hakeutua hyvään sijaintiin, jotta korittelu olisi mahdollisimman sujuvaa.

Nin pian kuin mahdollista siirrytään näiden kahden erillisen liikkeen yhdistämiseen. Toisin sanoen poikanen hakee pallon ja kuljettaa sen korin luo, josta se sitten siirtää sen renkaaseen. Alussa kouluttaja voi hieman auttaa poikasta siirtämällä pallo rotalle helpompaan kohtaan mistä koritus sujuu varmasti. Tällaisista avuista pyrimme kuitenkin mahdollisimman nopeasti eroon, jotta poikanen oivaltaisi itse korirenkaan merkityksen sekä osaisi itsenäisesti hakeutua hyvään sijaintiin.

Aliisa herkuttelemassa virikeleluun piilotetuilla jyvillä. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Viivi ja Emmi kotiutuivat Rottalaan alkukesästä. Kesäkuun ajan poikaset tutustuivat laumaan, kouluttajiin ja ympäristöön kaikessa rauhassa. Ne kävivät myös koripallokentällä aikuisten kanssa herkuttelemassa sekä harjoittelivat liikkumista kentällä kosketuskepin avulla. Varsinaiset harjoitukset koripallon kanssa aloitimme kuitenkin vasta heinäkuussa.

Emmin koulutus eteni aika pitkälti ylläkuvatulla tavalla ja se valmistui koripallokoulusta reilussa kuukaudessa. Viivin harjoitukset jatkuvat vielä. Viivin koulutuksessa ollaan pyritty tekemään asiat samassa järjestyksessä mutta on useampi syy siihen miksi sen koulutus on vielä kesken. Olemme joskus aikaisemmin todenneet blogissamme, että usein käy niin, että rohkeammat poikaset valmistuvat nopeammin ja näin taitaa olla myös laita Emmin ja Viivin kanssa.

Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Viivi on aktiivinen poikanen, joka liikkuu ja puuhaa paljon Rottalassa. Se on kuitenkin hieman herkempi häiriöille kuin Emmi. Viivi seuraa koko ajan tarkasti mitä muu lauma tekee ja jos muut rotat esim. kaivavat purulaatikossa sen keskittyminen herpaantuu ja usein treenituokio päättyy siihen. Koulutamme poikasia ainoastaan silloin kun ne ovat rentoja ja itse haluavat harjoitella.

Viivin kanssa olemme näin ollen saaneet panostaa enemmän kentällä oleskeluun ja siellä liikkumiseen. Viivi mielellään pysyttelisi oman korirenkansa luona missä se kokee olonsa turvalliseksi. On vaatinut enemmän pohjatyötä, että Viivi käy hakemassa pallon kauempaa korista ja kuljettaa sen oman korin luo. Edistystä on kuitenkin tapahtunut. Nykyään Viivi kuljettaa pallon oman korin luo jopa vastustajan päädystä ja yli puolet kerroista se kuljettaa pallon suoraan korirenkaaseen. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua Viivin kanssa.

Martina,
Rottakouluttaja

Miksi rotta kuljettaa ruokansa piiloon?

Mikä on rottien lempiruoka? Miksi rotta kuljettaa ruokansa piiloon? Muun muassa tällaisiin kysymyksiin on kesän aikana vastattu rottien ruokintanäytöksissä, joita löytyy Heurekan ohjelmistosta joka päivä. Rotille tarjotaan iltaruoaksi tuoreita vihanneksia, hedelmiä sekä erilaisia jyviä. Puristeruokaa eli pellettejä rotilla on koko ajan tarjolla. Samalla, kun rotat napostelevat, kouluttaja kertoo rottien ruokailusta, käyttäytymisestä, aisteista ja tunteista. Ruokintanäytöksen lopussa yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä kouluttajalle. Mutta miten rottaa kannattaisi ruokkia ja miksi jyvät on syytä piilottaa vesialtaaseen? Lue kiinnostavat vinkit aiemmasta postauksesta.

Rottakouluttajalle kyselytuokiot ovat mieluisia, sillä keskustelut kävijöiden kanssa ovat olleet pitkiä ja ne ovat laajentuneet muidenkin eläinlajien koulutukseen ja käyttäytymiseen. Esimerkisi eräs kävijä kysyi, osaavatko rotat tehdä koripallokentällä yhteistyötä? Se oli hyvä kysymys!

Ruokintanäytöksen aikana katsojat ovat päässeet ihan uudella tavalla tarkkailemaan rottia sekä niiden luonnollista käytöstä ja liikettä. Nämä kolme asiaa ovat keskeinen perusta minkä tahansa uuden asian kouluttamisessa rotille. Erityisen kiinnostava ruokintanäytös on koululaisille, sillä ruokahetki tarjoaa oivan tilaisuuden rottien tarkkailuun ja samalla koululaisvieraat tulevat harjoitelleeksi kouluttajan tuella elävän eläimen havainnointia. Innolla odotamme mihin suuntaan koululaisyleisöstä koostuvat ruokintanäytökset lähtevät kehittymään!

Rottien ruokailunäytökseen saa osallistua kuka tahansa Heurekan pääsylipun ostanut ilman ennakkovarausta. Millaisia asioita haluaisit esityksessä käsiteltävän? Kouluttajille voi lähettää ehdotuksia ruokintanäytöksessä käsiteltäviksi teemoiksi kommentoimalla tähän blogikirjoitukseen.

Voltti syömässä jyviä ruokintanäytöksessä. Kuva: Anniina Nissinen/ Heureka

Mirjami,
rottakouluttaja

Luottamuksen rakentaminen

Kävijät esittävät usein kekseliäitä ja suoraan ytimeen osuvia kysymyksiä esitysten yhteydessä. Ajattelin nyt palata ajassa taaksepäin muutaman viikon verran. Tuolloin nuori kävijä pohti ääneen, miten kouluttaja luo luottamuksen ja hyvän suhteen rottaan.

Esittelimme kesäkuussa teille Rottalan uusimmat tulokkaat Emmin ja Viivin. Kouluttajan hyvää suhdetta rottiin rakennetaan ja ylläpidetään joka päivä, mutta nuorten rottien ja poikasten kanssa siihen panostetaan erityisesti. Helena Telkänranta kirjoittaa kirjassaan Eläin ja ihminen, mikä meitä yhdistää?, kuinka eläimen kokemilla hyvillä kokemuksilla on merkitystä, koska niiden kertyminen saa eläimen suhtautumaan optimistisesti ympäristöönsä. Tämä koskee myös rottia, joilla asiaa on Telkänrannan mukaan tutkittu. Siten rotanpoikasen ympäristön olosuhteilla sekä suhteilla muihin rottiin ja ihmiseen on merkitystä.

Mimmi tarkkailemassa muiden rottien puuhia. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Heurekassa rakennamme luottamusta poikaseen seuraavasti: rotanpoikasen tultua Rottalaan se saa omilla ehdoillaan tutustua laumaan, ympäristöön ja kouluttajaan. Poikasen kanssa vietetään paljon aikaa ja annetaan sille paljon mahdollisuuksia hakeutua kouluttajan luo. Vietän paljon aikaa Rottalinnassa (rottiemme häkki) tai Rottalan lattialla istuen. Toisin sanoen menen sinne, missä rotatkin ovat. Tällöin rotat tulevat tarkkailemaan puuhiani, nukkumaan hupparini sisälle tai kirputtamaan hiuspohjaani.

Poikasen annetaan aina itse päättää tuleeko se pesäkopista ulos. Kuva: Anniina Nissinen/ Heureka

Tärkein ohjenuora, mitä itse pyrin noudattamaan on se, että läsnäoloni ja käteni merkitsevät rotalle hyviä asioita. Toisin sanoen, rottaa ei pakoteta mihinkään ja esimerkiksi pesäkopissa ja muissa piilopaikoissa sen annetaan olla rauhassa. Jos toivon poikasen uskaltautuvan piilopaikastaan ulos, tarjoan sille makupaloja kädestäni. Tarkkailen rotan fyysistä kuntoa ja liikkeitä mukavan seurustelun ohella, ja annan poikasten itse kiivetä vaa’alle kun on punninnan aika. Kun poikasen antaa rauhassa askel askeleelta kiivetä kädelle tai olkapäälle niin, että se voi halutessaan milloin tahansa perääntyä turvallisesti, ei yleensä kestä kauan ennen kuin poikaset oma-aloitteisesti ja rennosti käyttävät kouluttajaa kiipeilypuuna.

Kädestä syöttäminen on toimiva tapa vahvistaa luottamusta. Kuva:Anniina Nissinen/ Heureka

Tutustumisessa kannattaa kuitenkin huomioida ja kunnioittaa eroja eri yksilöiden välillä. Siinä missä jotkut hakeutuvat jatkuvasti syliin ja jäävät siihen nukkumaan, toiset piipahtavat nopeammin luonani ja suosivat pesäkoppia nukkumiseen.

Luottavainen poikanen uskaltaa kiivetä hihaan piiloon. Kuva: Anniina Nissinen/ Heureka

Vielä lopuksi nostan tärkeä asia: poikasen kesyyntyminen ei missään nimessä vaadi eristystä muista rotista! Vaan päinvastoin. Muiden rottien tarjoama seura on poikasen hyvinvoinnille paljon tärkeämpää kuin ihmisen seura. Kun poikanen voi hyvin, sillä on energiaa tutustua myös kouluttajaan. Luottamuksen rakentamisessa kouluttajaan tärkeintä on riittävän usein toistuvat hyvät kokemukset kouluttajan kanssa.

Martina,
Rottakouluttaja

Lähde: Telkänranta H. 2016. Eläin ja ihminen. Mikä meitä yhdistää? SKS.

Nimiäänestyksen tulokset

Edellisessä kirjoituksessamme esittelimme uudet poikasemme sekä pyysimme apua mustan poikasen nimeämiseen. Nyt nimiäänestyksen tulokset ovat ratkenneet ja poikanen on saanut nimekseen Emmi. Kiitokset kaikille äänestäneille! Sankari itse on ollut ilahtunut ennen kaikkea ylimääräisistä herkuista, joita hän on saanut juhlapäivän kunniaksi.

Musta poikanen sai nimekseen Emmi. Kuva: Anniina Nissinen/ Heureka

Mirjami,

rottakouluttaja