Ohjelmistossa nyt myös rottien ruokintanäytös!

Mikä on rottien lempiruoka? Miksi rotta kuljettaa ruokansa piiloon? Osaavatko rotat tehdä yhteistyötä koripallokentällä?

Muun muassa tällaisiin kysymyksiin on kesän aikana vastattu rottien ruokintanäytöksissä. Samalla, kun rotat napostelevat, kouluttaja kertoo rottien ruokailusta, käyttäytymisestä, aisteista ja tunteista. Rotille tarjotaan iltaruoaksi tuoreita vihanneksia, hedelmiä sekä erilaisia jyviä. Puristeruokaa eli pellettejä rotilla on koko ajan tarjolla. Ruokintanäytöksen lopussa yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä kouluttajalle.

Keskustelut kävijöiden kanssa ovat olleet pitkiä ja ne ovat laajentuneet muidenkin eläinlajien koulutukseen ja käyttäytymiseen. Ruokintanäytöksen aikana katsojat ovat päässeet ihan uudella tavalla tarkkailemaan rottia, niiden luonnollista käytöstä ja liikettä. Nämä asiat ovat keskeinen perusta minkä tahansa uuden asian kouluttamisessa rotille.

Ruokintanäytös tarjoaa oivan tilaisuuden rottien tarkkailuun myös koululaisvieraille. Samalla oppilaat tulevat harjoitelleeksi kouluttajan tuella elävän eläimen havainnointia. Innolla odotamme mihin suuntaan koululaisyleisöstä koostuvat ruokintanäytökset lähtevät kehittymään!

Rottien ruokailunäytökseen saa osallistua kuka tahansa Heurekan pääsylipun ostanut ilman ennakkovarausta. Millaisia asioita haluaisit esityksessä käsiteltävän? Kouluttajille voi lähettää ehdotuksia ruokintanäytöksessä käsiteltäviksi teemoiksi kommentoimalla tähän blogikirjoitukseen.

altaassa

Voltti syömässä jyviä ruokintanäytöksessä. Kuva: Anniina Nissinen/ Heureka

Mirjami,
rottakouluttaja

Luottamuksen rakentaminen

Kävijät esittävät usein kekseliäitä ja suoraan ytimeen osuvia kysymyksiä esitysten yhteydessä. Ajattelin nyt palata ajassa taaksepäin muutaman viikon verran. Tuolloin nuori kävijä pohti ääneen, miten kouluttaja luo luottamuksen ja hyvän suhteen rottaan.

Esittelimme kesäkuussa teille Rottalan uusimmat tulokkaat Emmin ja Viivin. Kouluttajan hyvää suhdetta rottiin rakennetaan ja ylläpidetään joka päivä, mutta nuorten rottien ja poikasten kanssa siihen panostetaan erityisesti. Helena Telkänranta kirjoittaa kirjassaan Eläin ja ihminen, mikä meitä yhdistää?, kuinka eläimen kokemilla hyvillä kokemuksilla on merkitystä, koska niiden kertyminen saa eläimen suhtautumaan optimistisesti ympäristöönsä. Tämä koskee myös rottia, joilla asiaa on Telkänrannan mukaan tutkittu. Siten rotanpoikasen ympäristön olosuhteilla sekä suhteilla muihin rottiin ja ihmiseen on merkitystä.

kiipeilijä

Mimmi tarkkailemassa muiden rottien puuhia. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Heurekassa rakennamme luottamusta poikaseen seuraavasti: rotanpoikasen tultua Rottalaan se saa omilla ehdoillaan tutustua laumaan, ympäristöön ja kouluttajaan. Poikasen kanssa vietetään paljon aikaa ja annetaan sille paljon mahdollisuuksia hakeutua kouluttajan luo. Vietän paljon aikaa Rottalinnassa (rottiemme häkki) tai Rottalan lattialla istuen. Toisin sanoen menen sinne, missä rotatkin ovat. Tällöin rotat tulevat tarkkailemaan puuhiani, nukkumaan hupparini sisälle tai kirputtamaan hiuspohjaani.

mökissä2

Poikasen annetaan aina itse päättää tuleeko se pesäkopista ulos. Kuva: Anniina Nissinen/ Heureka

Tärkein ohjenuora, mitä itse pyrin noudattamaan on se, että läsnäoloni ja käteni merkitsevät rotalle hyviä asioita. Toisin sanoen, rottaa ei pakoteta mihinkään ja esimerkiksi pesäkopissa ja muissa piilopaikoissa sen annetaan olla rauhassa. Jos toivon poikasen uskaltautuvan piilopaikastaan ulos, tarjoan sille makupaloja kädestäni. Tarkkailen rotan fyysistä kuntoa ja liikkeitä mukavan seurustelun ohella, ja annan poikasten itse kiivetä vaa’alle kun on punninnan aika. Kun poikasen antaa rauhassa askel askeleelta kiivetä kädelle tai olkapäälle niin, että se voi halutessaan milloin tahansa perääntyä turvallisesti, ei yleensä kestä kauan ennen kuin poikaset oma-aloitteisesti ja rennosti käyttävät kouluttajaa kiipeilypuuna.

pikkurotat.jpg

Kädestä syöttäminen on toimiva tapa vahvistaa luottamusta. Kuva:Anniina Nissinen/ Heureka

Tutustumisessa kannattaa kuitenkin huomioida ja kunnioittaa eroja eri yksilöiden välillä. Siinä missä jotkut hakeutuvat jatkuvasti syliin ja jäävät siihen nukkumaan, toiset piipahtavat nopeammin luonani ja suosivat pesäkoppia nukkumiseen.

nenähihassa

Luottavainen poikanen uskaltaa kiivetä hihaan piiloon. Kuva: Anniina Nissinen/ Heureka

Vielä lopuksi nostan tärkeä asia: poikasen kesyyntyminen ei missään nimessä vaadi eristystä muista rotista! Vaan päinvastoin. Muiden rottien tarjoama seura on poikasen hyvinvoinnille paljon tärkeämpää kuin ihmisen seura. Kun poikanen voi hyvin, sillä on energiaa tutustua myös kouluttajaan. Luottamuksen rakentamisessa kouluttajaan tärkeintä on riittävän usein toistuvat hyvät kokemukset kouluttajan kanssa.

Martina,
Rottakouluttaja

Lähde: Telkänranta H. 2016. Eläin ja ihminen. Mikä meitä yhdistää? SKS.

Nimiäänestyksen tulokset

Edellisessä kirjoituksessamme esittelimme uudet poikasemme sekä pyysimme apua mustan poikasen nimeämiseen. Nyt nimiäänestyksen tulokset ovat ratkenneet ja poikanen on saanut nimekseen Emmi. Kiitokset kaikille äänestäneille! Sankari itse on ollut ilahtunut ennen kaikkea ylimääräisistä herkuista, joita hän on saanut juhlapäivän kunniaksi.

poikanen1

Musta poikanen sai nimekseen Emmi. Kuva: Anniina Nissinen/ Heureka

Mirjami,

rottakouluttaja

Uudet koripallokoululaiset ja nimiäänestys

Heurekan rottalaumaan muutti kesän kynnyksellä kaksi uutta poikasta. Saimme poikaset suoraan kasvattajiltaan ja kumpikin poikasista oli noin viiden viikon ikäinen muuttaessaan uuteen kotiinsa. On tärkeää, että rotanpoikaset saavat kasvaa riittävän suuriksi emonsa hoivissa, jotta vältytään monilta haasteilta ja poikasesta kasvaa terve aikuinen rotta.

Vanhemman poikasista olemme nimenneet Viiviksi. Rotanpoikasista on nähtävissä eroja esimerkiksi siinä, miten he lähestyvät uusia asioita ja miten he ottavat kontaktia muuhun laumaan. Viivi on ollut alusta saakka rohkea tutkimaan uutta kotiaan ja lähestymään muita rottiamme. Häntä on kuitenkin pelottanut koulutuksessa käytettävän naksuttimen ääni, joten olemme vähin erin totuttaneet Viiviä tähän uuteen ääneen.

 

kiipeilijä2

Viivi kurkistamassa kentälle. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Nuoremmalla poikasella ei vielä ole nimeä.  Pieni mustanvärinen poikanen oli ensimmäiset pari viikkoa hieman arka uudessa laumassaan ja tuntui pohtivan aina ennen kuin lähestyi uusia asioita. Edelleenkään poikanen ei ole ensimmäisenä tutustumassa uusiin tilanteisiin, mutta liikkuu jo kuin vanha tekijä koko Rottalassa. Tällä viikolla hän on uskaltanut osallistua yleisölle pidettäviin rottien ruokintanäytöksiin ja kalastellut esityksen aikana jyviä vesialtaasta muiden mukana.

poikanen1

Pieni mustanvärinen poikanen. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Rottakoripallo-otteluiden yhteydessä olemme saaneet mustalle poikaselle nimiehdotuksia, joiden joukosta olemme valinneet jatkoon nimet Aino, Sini ja Emmi. facebook-sivuillamme sinun on mahdollista auttaa meitä nimeämään poikanen ja äänestää sinun mielestäsi parasta vaihtoehtoa. Äänestysaikaa on  perjantaitaihin 30.6. klo 9 saakka. Odotamme jo innolla nimenantojuhlia!

 

Mirjami,
Rottakouluttaja

 

Mieti, suunnittele ja tee – eläinkoulutus pähkinänkuoressa

Think! Plan! Do! – ohje on kuuluisan yhdysvaltalaisen eläinkouluttajan Bob Baileyn usein antama neuvo kouluttajille. Siihen kiteytyy osuvasti eläinten kouluttamisen eri osa-alueet, koska kaikki kouluttamisen pienemmät palaset voidaan sijoittaa jonkun näiden kolmen ohjenuoran alle.

Ensimmäiset kesyrotat ovat esitelleet korittelutaitojaan Heurekassa reilut 20 vuotta sitten. Näiden 20 vuoden aikana koulutustapamme on kokenut useamman murroksen. Koulutuksemme on aina perustunut palkitsemiseen eli positiiviseen vahvistamiseen, mutta se miten olemme konkreettisesti lähteneet liikkeelle poikasen kanssa, on vaihdellut vuosikymmenestä toiseen.

Meidän kouluttajien haaste on jatkuvasti avoimin mielin ideoida tapoja, joilla voimme pilkkoa koritusta pienempiin palasiin nuorille rotille. Päätämme yhdessä, mikä niistä on kaikista järkevin tapa tavoitteen näkökulmasta. Yksi kouluttajan tärkeimmistä ominaisuuksista on hyvien mekaanisten taitojen (mm. palkkion ajoitus) ohessa omien toimintatapojen reflektointi ja kyky muuttaa niitä tilanteen niin vaatiessa. Koulutusten analysointi ja keskustelu yhdessä muiden kouluttajien kanssa nousee tässä avainasemaan.

harjoittelija

Eläinten kouluttamisessa usein kuultu sanonta: saat mitä vahvistat, et välttämättä sitä mitä haluat. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Suurin osa rottakouluttajan päivästä kuluu kahden viimeksi mainitun ohjeen parissa eli varsinaisten koulutustuokioiden suunnittelussa ja itse kouluttamisessa. Jotta voi suunnitella seuraavat treenit, pitää tietää mitä edellisenä päivänä on tapahtunut.

Kuvaamme kaikki koulutustuokiot iPadilla, mikä auttaa aivan valtavasti niiden analysoinnissa ja kirjallisten muistiinpanojen tekemisessä. Muistiinpanoihin merkitsemme mm. tarkan kriteerin eli sen, mitä käytöstä olemme vahvistaneet palkkioilla. Lisäksi merkitsemme toistojen määrän ja onnistumisprosentin sekä tarkemman kuvauksen siitä miten koulutustuokio sujui.

Yksi koulutustuokio nuoren rotan kanssa kestää noin 60-90 sekuntia. Tällä hetkellä meillä on seitsemän koulutettavaa rottaa, joista jokainen voi saman päivän aikana tehdä 4-8 tuokiota. Tämä tarkoittaa sitä, että yhden päivän aikana saattaa syntyä yli tunti kuvausmateriaalia katsottavaksi ja analysoitavaksi.

työskentely

Mirjami analysoimassa äsken päättyneet koulutustuokiot. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Alla on muutama syy miksi suunnittelemme koulutustuokiot etukäteen ja kirjaamme ne ylös.

  • Koulutus etenee nopeammin.
  • Saamme tehtävän pilkottua sellaisiin pieniin paloihin, että onnistumisen todennäköisyys on suurempi.
  • Tiedämme tarkasti mitä käytöstä haluamme vahvistaa kyseisen treenituokion aikana. Jos koulutuksen aikana joutuu punnitsemaan antaako palkkion vai ei, on poikkeuksetta myöhässä naksautuksen kanssa ja koulutus saattaa olla epäjohdonmukainen. On mukavampaa sekä kouluttajalle että rotalle, että molemmat ovat kartalla siitä mitä tapahtuu.
  • Näemme selvästi, onko kriteerimme kohdillaan ja vahvistetiheys tarpeeksi korkea.
  • Koska teemme saman tehtävän usealle rotalle, voimme muistiinpanojen avulla vertailla eri rottien koulutusta ja punnita eri tapojen toimivuutta. Se mikä toimii yhden rotan kanssa, ei välttämättä toimi samalla tavalla toisen kanssa.

 

Martina,
Rottakouluttaja

Tiesitkö, että Heurekan rotat syövät ravintolaruokaa?

Rottalan nelijalkaiset asukkaat on yksi Heurekan ikisuosikeista. Monelle kävijälle koripallo-ottelu kruunaa Heureka-käynnin ja esityksen jälkeen kouluttajalle tulvii kysymyksiä. Miten ne ovat oikein oppineet korittelemaan? Riitelevätkö ne ikinä? Mitä ne syövät? Mistä poikaset tulevat? Kuka on vanhin?

Olemme ottaneet haasteen vastaan ja miettineet miten voisimme entisestään monipuolistaa kohteen esityksiä ja tarjota uusia elämyksiä kävijöille. Ajatuksissamme on syntynyt idea ruokintanäytöksestä. Tulemme kokeilemaan ja testaamaan uuden esityksen sisältö jo touko-kesäkuussa ja tarvitsemme siihen apuasi.

Mitkä aiheet sinua kiinnostaisi? Tai onko sinulla jokin tietty kysymys mihin haluaisit saada vastauksen? Kerro meille mitä olet aina halunnut tietää rotista kommentoimalla tähän blogikirjoitukseen. Iso kiitos etukäteen avustasi!

taskuun

Mörkö tarkistaa olisiko kouluttajan taskussa herkkuja. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Martina,
Rottakouluttaja

Mistä tunnistaa iloisen rotan?

Yksi vastaus saattaa piiliä rotan korvissa tai oikeastaan niiden värisävyssä, kertoo viime vuoden loppupuolella julkaistu tutkimus. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, osoittavatko rotat positiivisia tunnetiloja kasvojen ilmeillä. Aikaisemmat tutkimukset ovat lähinnä keskittyneet negatiivisten tunnetilojen tunnistamiseen. Niiden pohjalta on luotu asteikko, joka auttaa tunnistamaan ja arvioimaan rotan tuntemaa kipua sen kasvojen ilmeiden perusteella.

Tutkimukseen osallistui 15 rottaa. Niistä otettiin valokuvia, kun ne kokivat positiivisia, neutraaleja tai lievästi epämiellyttäviä tunteita. Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että rotat päästävät kimeää viserrystä noin 50 000 hertsin korkeudella rottien kokemissa positiivisissa sosiaalisissa tilanteissa, kuten leikissä ja parittelussa. Ne sirkuttavat myös ihmisen leikkiessä niiden kanssa kutitusleikkiä, jonka tarkoitus on simuloida rotanpoikasten keskinäistä leikkiä. Voit lukea lisää rottien ”naurusta” ja kutitusleikistä täältä.

Tutkimuksessa otettiin valokuvia rottien kasvoista heti kutitusleikin jälkeen. Mittaamalla sirkutuksen määrää ja korkeutta voitiin aikaisemman tiedon pohjalta suurella todennäköisyydellä olettaa, että rotat kokivat sillä hetkellä positiivisia tunteita. Neutraalin tunnetilan kuvat otettiin, kun rotat saivat ensimmäistä kertaa tutustua uuteen tilaan, jossa soitettiin valkoista kohinaa lyhyen ajan säännöllisin välein. Tila ja olosuhteet olivat muilta osin täysin samanlaiset kuin kutittelutuokion aikana.

ear_colour_scoring_guide

Yksi tutkimuksen laadullisista mittareista oli korvien värisävy, jolle annettiin yksi arvo kolmesta mahdollisesta. Kuva: Finlayson et al. 2016

Kuvien pohjalta analysoitiin sekä laadullisia että numeerisia mittareita. Kvalitatiivisia mittareita oli muun muassa viiksikarvojen asento ja korvien asento sekä niiden värisävy. Sekä korvien että kulmakarvojen kulma lukeutui puolestaan kvantitatiivisiin mittareihin.

Kutitteluleikin jälkeisissä kuvissa rottien korvat olivat selkeästi sekä punertavammat että eri asennossa verrattuna neutraaliin tilanteeseen. Muissa valituissa mittareissa ei havaittu eroa. Alla olevasta kuvasta voi nähdä miten korvien sävy erosi kahden tilanteen välillä. Tavallisesti rotan korvat ovat vaaleat eikä korvan verisuonia näy. Korvien punertuminen johtuu verisuonien laajentumisesta, mutta miksi verisuonet laajentuvat kutitteluleikin seurauksena?

Finlayson_et_al_facial_indicators_of_positive_emotions_in_rats

Rotilla, jotka kuvattiin heti kutittelutuokion jälkeen (vasemmalla), olivat punertavammat korvat. Kuva: Finlayson et al. 2016

Mahdollisia selityksiä korvien punertumiselle löytyy useampia. Voi olla kyse siitä, että rotan syke nousi leikkituokion aiheuttaman fyysisen rasituksen vuoksi, mikä saa verisuonet laajentumaan. Korvien hierominen aiheuttaa myös punertumisen, mutta korviin ei koskettu kutitteluleikin aikana, joten tämä ei voi olla ainoa selitys. Voi myös olla, että korvien punertuminen yhdessä sirkutuksen kanssa voi heijastaa rotan kehossa tapahtuvia fysiologisia muutoksia positiivisen tunnetilan seurauksena. Eli iloisella rotalla on punertavammat korvat.

Jään mielenkiinnolla seuraamaan mahdollisten jatkotutkimusten tuloksia. Sillä aikaa voitte olla varmoja siitä, että tästä lähtien tulen vielä tarkemmin kiinnittämään huomiota Rottalan asukkaiden korviin.

Martina,
Rottakouluttaja

Halla-rotta valmistui koripallokoulusta

Halla-rotan edistyminen koripallokoulussa oli esillä blogissa vähän aikaa sitten, (aikaisempi teksti löytyy täältä) kun Rottalassa palattiin normaaliin arkeen muuton jälkeen. Tuolloin Halla osasi kuljettaa pallon kentän toisesta päädystä omaan koriin, joka oli vähän matalammalla ammattilaispelissä. Treenilistalle otettiin pallosta irrottaminen ja yhteistreenit toisen rotan kanssa.

Miten Hallan treenit ovat sen jälkeen edenneet? Pallosta irrottaminen, niin että se tippuu korirenkaaseen, lähti sujumaan muutamalla treenikerralla. Korin korkeutta pystyttiin myös nopeasti nostamaan ammattilaistasolle, vaikka se ei sinänsä ollut ykkösprioriteetti koulutuksessa. Treeneissä ilmeni kuitenkin nopeasti toinen haaste, johon meidän piti keksiä ratkaisu.

Kuljettaessaan palloa kentän toisesta päädystä Halla vei välillä pallon ikkunan puoleiseen nurkkaan sen sijaan, että olisi tullut sen kanssa suoraan korin luo.  Se on ongelmallinen tapa, sillä pallon kuljettaminen muualle hidastaa koritusta sekä antaa toiselle rotalle paremman mahdollisuuden viedä pallon. Jos toinen rotta jatkuvasti onnistuu viemään pallon toiselta kesken ottelun, jälkimmäinen rotta ei saa tehtyä yhtä paljon koreja ja palkkioiden määrä jää vähäiseksi. Siksi rotan into olla kentällä voi laskea ja se voi kokea kannattavampana juosta pallon kanssa pois kentältä.

Yllä olevasta videosta voi nähdä esimerkin mainitusta käytöksestä sekä valitsemamme ratkaisun. Aina kun Halla vei pallon nurkkaan, otimme pallon muutamaksi sekunniksi pois. Tämän jälkeen laitoimme pallon takaisin kentälle ja koulutustuokio jatkui normaalisti. Tulokset näkyivät nopeasti ja muutaman koulutustuokion jälkeen pallon vieminen nurkkaan oli vähentynyt huomattavasti.

Jotta rotta voi osallistua yleisöesityksiin, sen tulee osata viedä pallo omaan koriin myös silloin kun kentällä on muita rottia. Tämä on yleensä viimeinen askel koripallokoulussa. Halla on tähän asti harjoitellut kuljetusta lähinnä Vilijonkan ja Mörön kanssa, joista toinen vie pallon toiseen päätyyn ja toinen korittelee samaan koriin kuin Halla itse. Alla olevasta videosta voi nähdä lyhyen videon treeneistä Vilijonkan kanssa. Hallan kori on videon fokuksena, mutta peilikuvan avulla voi myös nähdä mitä Vilijonkan päädyssä tapahtuu.

Yllä olevasta videosta voi nähdä, että kouluttaja rakentaa palkkioiden antamisella koulutustilanteen suotuisaksi Hallalle, jotta se saa paljon onnistumisia. Vilijonkka on tällä hetkellä hieman nopeampi ja tietysti myös kokeneempi korittelija kuin Halla. Antamalla Vilijonkalle suuremman palkkion, annetaan samalla Hallalle enemmän aikaa omaan suoritukseen. Pikkuhiljaa kasvatetaan myös yhteistreenien ajallista kestoa. Tällä hetkellä Halla ja Vilijonkka ovat koritelleet noin kolme minuuttia yhtäjaksoisesti.

Eilen Halla teki debyyttinsä yleisön edessä. Se pelasi lyhyen harjoituspelin Vilijonkan kanssa yleisöesityksen alkuun. Hallaan ei näyttänyt vaikuttavan yleisön läsnäolo millään tavalla, vaan se toimi täysin samalla tavalla kuin edellisissä harjoituksissa. Halla on pikkuhiljaa siirtymässä edustusjoukkueeseen.

Tervetuloa joukkoon pikkuvipeltäjä!

Martina,
Rottakouluttaja

Tiesitkö, että rotat ”nauravat” visertäen?

Virolaissyntyinen professori Jaak Panksepp on tehnyt pitkän uran tunteiden tutkimuksen parissa. Tutkiessaan iloa, hän päätyi tutkimaan eläinten leikkiä. Panksepp huomasi 1990-luvulla, että rotat päästävät kimeää viserrystä noin 50 000 hertsin korkeudella painiessaan keskenään. Ihmiskorva pystyy kuulemaan korkeimmillaan vain 20 000 hertsiä, joten rottien sirkutuksen kuunteluun tarvitaan ultraäänimikrofoni. Korkeaa sirkutusta on monta eri alalajia, mutta yhteistä niillä on se, että ne esiintyvät rottien kokemissa positiivisissa sosiaalisissa tilanteissa kuten leikissä, parittelussa ja ruoan odottelussa.

Rottien sirkutusta pidetään nykytiedon valossa niiden hyvinvoinnin ja positiivisten lyhytkestoisten tunteiden mittarina. Vastaavasti on osoitettu, että rottien ääntely 22 000 hertsin korkeudella heijastaa negaativiisia lyhytkestoisia tunteita. Rotat päästävät näitä ääniä esimerkiksi tuntiessaan kipua tai urosten kamppaillessa keskenään.

Panksepp ja hänen kollegansa huomasivat, että he saivat rotat sirkuttamaan myös leikkimällä niiden kanssa kutitusleikkejä ihmiskädellä. Leikin aikana ihminen kutittaa (tämä viittaa lähinnä ihmiskäden tekemään liikkeeseen) rotan selkäpuolta, erityisesti niskan aluetta sekä vatsaa rotan maatessa selällään. Kutitusleikin tarkoituksena oli simuloida nuorten rottien keskinäistä leikkiä. Alla olevasta videosta voi nähdä esimerkin kutitteluleikistä ja kuunnella rotan ”naurua”.

Rottien kutittelu ja sen eri vaikutukset on ollut suosittu aihe tutkijoiden keskuudessa Pankseppin löydön jälkeen. Huhtikuun alussa julkaistiin metatutkimus, johon on sisällytetty 32 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia vuosilta 2000-2016 (elokuu). Kaikissa näissä tutkimuksissa on kerätty empiiristä aineistoa rottien kutittelusta. Tuoreen metatutkimuksen tarkoituksena oli luoda kokonaiskuva yksittäisten tutkimusten käyttämistä menetelmistä, kutittelun tuloksista sekä  niihin vaikuttavista tekijöistä.

Tutkimuksissa on osoitettu, että rotat puhkesivat visertämään jo hetkeä ennen leikin alkua vaikka vuolain viserrys tapahtui painin aikana. Ne näyttivät myös muistavan missä ovat leikkineet aikaisemmin. Moni rotta visersi, kun se laitettiin tyhjään häkkiin, jossa se oli aikaisemmin leikkinyt lajitoverin kanssa. Toinen vastaava tyhjä häkki ilman leikkikokemusta jätti rotan hiljaiseksi.

Rotanpoikaset myös hakeutuvat mielellään sellaisiin paikkoihin, joissa ovat aikaisemmin painineet toisen rotan kanssa. Tämä voi antaa osviittaa siitä, että rotat kokevat mielihyvää painiessaan toisen ikätoverin kanssa. Niiden aivokemia tukee myös tätä näkemystä. Rotilla erittyy nimittäin tavallista enemmän dopamiinia juuri ennen leikin alkua ja leikin aikana elimistön omia opioideja. Sekä dopamiini että opiodit liittyvät mielihyvän tunteeseen.

hännätkainaloissa

Rottalassa sekä kouluttaja että rotat nauttivat rennosta yhdessäolosta. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Sirkuttelun lisääntymisen lisäksi, rottien kutittelu näyttäisi vähentävän ahdistusta ja joissain tapauksissa myös stressihormoneja. Yhteinen leikkituokio vaikuttaisi myös parantavan rottien suhde hoitajaan, mikä ei ehkä ole kovin yllättävää. Yleisesti rottien käsittely parantui ja kutitteluleikkien jälkeen rotat lähestyivät helpommin ihmisen kättä. Tämä korostui varsinkin yksinasuvilla yksilöillä, mikä olikin tavallisin asumismuoto tutkimuksiin osallistuneilla rotilla. Jos rotta asui toisten rottien kanssa, se haki kontakia ihmiseen huomattavasti vähemmän.

Kutittelun vaikutukset ovat myös riippuvaisia mm. rotan iästä. Kaikista positiivisimmat tulokset saatiin nuorilla yksilöillä, kun taas aikuiset yksilöt, joilla ei ollut aikaisempaa kokemusta kutitusleikeistä, reagoivat siihen kaikista vähiten. Mieltymys kutitusleikkiin on myös luonteenpiirre. Jotkut rotat vain tykkäävät siitä enemmän kuin toiset. Useimmiten nämä yksilöt myös hakeutuvat enemmän leikkituokioihin ikätovereidensa kanssa. Tutkijoiden on ollut mahdollista jalostusvalinnoilla luoda kutittelusta erityisesti pitävä kanta.

ruokailu

Yhteinen ruokahetki. Kuva: Anniina Nissinen/Heureka

Miksi tätä tutkitaan? Yksi syy on luonnollisesti rottien hyvinvoinnin parantaminen laboratorio-olosuhteissa. Hyvinvoivasta ja rennosta eläimestä seuraa myös luotettavampia koetuloksia. Lisäksi tällaiset tutkimukset antavat meille pilkahduksen rottien tunteisiin ja kokemusmaailmaan, jotka olivat pitkään meidän ulottamattomissa, mutta nykyään ne ovat yksi tieteenhaara muiden joukossa. Suosittelen kaikille teemasta kiinnostuneille Helena Telkänrannan suomenkielistä teosta Millaista on olla eläin?, joka ilmestyi vuonna 2015. Ymmärtämällä paremmin eläinten tunnetiloja voimme myös saada uusia pilkahduksia ja näkökulmia ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen.

Martina,
Rottakouluttaja

Tämän tekstin lähteet asiasta kiinnostuneille:

Clacagnetti, D.J. ja Schechter M.D. (1992) Place conditioning reveals the rewarding aspect of social interaction in juvenile rats, Physiology and Behavior, 51:667-672, linkki julkaisuun (maksullinen)

Cloutier, S., Panksepp, J. ja Newberry, R.C. (2012) Playful handling by caretakers reduces fear of humans in the laboratory rat, Applied Animal Behaviour Science, 140(3–4):161–71, ladattavissa pdf:nä täältä

Knutson, B., Burgdorf, J. ja Panksepp, J. (1998) Anticipation of Play Elicits High-Frequency Ultrasonic Vocalizations in Young Rats, Journal of Comparative Psychology, 112:65-73, löytyy pdf:nä googlen kautta ja tässä linkki julkaisuun (maksullinen)

Knutson B, Burgdorf J, Panksepp J. (2002) Ultrasonic Vocalizations as indices of affective states in rats, Psychological Bulletin, 128(6):961–77, ladattavissa pdf:nä täältä

LaFollette, M. et al. (2017) Rat Tickling: A systematic review of applications, outcomes, and moderators, PLos ONE, 12(4), linkki julkaisuun

Hyvää pääsiäistä!

rottajarairuoho

Säde kohtaa rairuohon. Kuva: Anniina Nissinen/ Heureka.

oksatjarotta

Talvi ihmettelee pajunoksaa. Kuva: Anniina Nissinen/ Heureka

Heurekan rotat pääsivät pienen hetken ajan  ihastelemaan pääsiäiskoristeita Rottalassa. Kuvausten ajan kouluttaja oli koko ajan vieressä valmiina nappaamaan koristeet pois, mikäli Talvi tai Säde olisi innostunut nakertelemaan niitä. Rotan ruokavalioon eivät  höyhenet ja piippurassit kuulu vaikka paju itsessään onkin myrkytön. Erityisesti rairuohon Säde kohtasi suurella innolla ja alkoi kaivamaan tuoretta multaa. Näiden kuvien myötä leppoisaa pääsiäistä kaikille!

Mirjami